Mummon murinat
Nyt on taas puhuttu paljon ilmaston lämpenemisestä. Melkoisia helteitä on nyt meillä täällä Euroopassakin. Neljäkymmentä asetta on jo ihan normaalia. Ihan hirvittää. Ja pahemmaksiko menee vuosi vuodelta? Hyväosaiset vielä pärjäävät, kun heillä on ilmastoidut asunnot. Entä ne, joitten elintaso on alempi, kodit karummat eikä mahdollisuutta ottaa viilentävää suihkua? Kuolema niittää satoa. Varakkaimmissakin maissa monet vanhukset rasittuvat kuumuudessa, voimat loppuvat ja elämä päättyy.
Meillä täällä Suomessa on vielä ihan kiva elää. Hellekin on ollut kohtuullista, vaikka sadetta on saanut ainakin Luopioisten taajamassa turhaan odotella. Ukonilmojakin on yleensä näkynyt ja kuulunut vain etäämmällä.
Kun ”tyttöjen” kanssa olemme melkein joka päivä käyneet kastelemassa edesmenneitten puolisoittemme hautoja, niin siinä on tullut sitten mietityksi itsekohtaista asemaamme samassa leposijassa. Erään kerran hautausmaakäynnin jälkeen istuttiin kahvittelemassa ja pohdittiin omaakin ”tulevaisuuttamme”, josta ei enää pelkkää iloa ja onnea ole odotettavissa. Että kun me kohta vuorollamme poistumme elävien kirjoista, miten haluaisimme jälkeläisten menettelevän.
Melko lailla varmistui se, että haluaisimme tulla tuhkatuiksi ja lasketuksi uurnassa puolison luo samaan hautaan. Tilaisuus olisi silloin varmaan omaisille helpompi. Täytyy varmistaa, miten tuhkaus voidaan valita. Pitääkö siitä todistetusti esittää vainajan oma tahto, vai voivatko sen omaiset päättää?
Sitäkin taas piti pohtia, onko meillä kaikilla hoitotestamentti tehtynä ja sopivasti sängyn vieressä ensiapuihmisten nähtävillä, ettei keinotekoisesti turhaan pidetä hengissä, jos mitään paranemisen toivoa ei ole.
Elämän illassa on tärkeää myös se, että turhaa kamaa ei jäisi jälkeemme. Ja että säilytettävät valokuvat ja paperit antaisivat meistä mahdollisimman hyvän kuvan. Kun tätä puhdistusta tulee tehdyksi, taas ihastelee tätä Suomen kehittynyttä jätehuoltoa.
Nyt kun meidän mummojenkin ulottuville on tullut lasille, metallille ja muovillekin omat laatikot, yritämme olla huolellisia lajittelussa. Me ”tytöt” ollaan aika tarkkoja, mutta jotkut miespuoliset tuttavat laittavat kaiken samaan pussiin ja heittävät sekajätteeseen. Pitävät meitä opastavia naishenkilöitä turhanaikaisina niuhottajina.
Mymmeli
