Paljon on tänäkin kesänä ollut puhetta vieraslajeista. Sehän tarkoittaa ulkomaista eliölajia, joka on päätynyt maamme luontoon ihmisen toiminnan seurauksena. Tämä tulee erottaa niistä lajeista, jotka ovat tänne levinneet luonnollisesti. Ihmisen toimet liittyvät liikenteeseen, viljelyyn, puutarhanhoitoon, tahalliseen kylvämiseen ja niin edelleen. Usein ei ajatella ulkomaalaista lajia vahingolliseksi. Se kuitenkin saattaa olla sellainen – ei kuitenkaan meille ihmisille vaan luonnon alkuperäisille lajeille. Lupiini valtaa alan pienemmiltä lajeilta, täplärapu jokiravulta, jättipalsami lehtopalsamilta. Vedet rehevöityvät osin vesiruton seurauksena, vesilintujen pesintä vaikeutuu minkin vuoksi. Tästä on useita esimerkkejä.
Viime viikolla sain kuvan komeasta lehtopalsamikasvustosta, joka oli valloittanut kostean ojan metsäautotien varressa. Paikalla kasvi on kasvanut ainakin siitä asti, kun oja kaivettiin ja muistan löytäneeni sen jo 1970-luvulla samoilta paikoin. Kaunis luonnonkasvi on meidän alkuperäislajistoamme. Lehtopalsamin sukulainen jättipalsami levisi Suomeen 1900-luvun lopulla. Kerrotaan sen päätyneen tänne Himalajalta, jossa se on alkuperäinen, matkailijoiden tuomana. Itsekin pidin sitä tuolloin kauniina ja toin puutarhaani. Onneksi se ei kuivalla maalla menestynyt. Se syrjäyttää lehtopalsamin kookkaampana ja voimakkaampana kasvina. Lehtopalsami on alle puolimetrinen, jättipalsami saattaa kasvaa jopa parimetriseksi. Pienempi kärsii ja häviää. Tuolla vanhalla palsamipaikalla ei vielä jättipalsamia esiinny, onneksi. Molempien kasvupaikkavaatimukset ovat samanlaisia.
Jättipalsami tekee tuhoa muidenkin kuin lehtopalsamin kohdalla. Kuohijoella aivan tien varressa kasvoi 1980-luvulla pienessä kosteikossa harvinainen tesmayrtti. Kun jättipalsami 2000-luvulla valtasi kosteikon, ei tesmayrttiä enää löytynyt. Se oli tämän kasvin viimeinen tuntemani kasvupaikka Luopioisissa. Pienenä ja vaatimattomana se saattaa kasvaa vielä muualla, mutta ei missään tapauksessa ole kovin yleinen eikä myöskään kestä isojen ja voimakkaiden lajien kilpailua.
Valtioneuvosto lisäsi taas äskettäin muutamia uusia lajeja vieraslajien listaan. Nyt vuorossa oli koristekasveja, jotka leviävät helposti puutarhasta luontoon. Usein, kun puutarhaa siivotaan, viedään roskat metsään. Jos joukossa on koristekasvien juurakoita tai siementäviä kasveja, on niiden leviäminen maastoon mahdollista. Ennen tätä pidettiin kaupunkien ongelmana. Itse huomioin viime keväänä koiran kanssa lenkkeillessäni Jyväskylässä, että pienellä metsäalueella asutuksen vieressä kasvoi toista kymmentä koristekasvia valtoimenaan. Nykyään myös maaseudulla tapahtuu samaa. Juuri äsken löysin Pälkäneeltä koristearoniaa lehdosta. Sinne se oli kuitenkin todennäköisesti päätynyt lintujen kautta. Tuomipihlajat, hernepensaat, orapihlajat ja pihlaja-angervot ovat usein kuitenkin ihmisen roskien mukana metsään siirtämiä. Ne leviävät hyvinkin voimakkaasti laajoille alueille ja ovat siis vieraslajeja.
Jos kaikki vieraslajit pitäisi poistaa, niin kuin laki sanoo, on siinä mahdoton työ. Kuitenkin voimme helpottaa työtä, kun emme levitä niitä tahallamme luontoon lisää.
Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.
