Edellisessä kirjoituksessani käsittelin Jumalan rakkautta. Ihminen tarvitsee rakkauden ”aisapariksi” armoa, sillä vasta sen kautta voimme omistaa Jumalan rakkauden itsellemme. Armon kautta saamme kokea Hänen rakkautensa kohdistuvan juuri meihin eikä se jää ulkopuoliseksi. Vaikka tämä rakkaus on ihmiselle käsittämättömän suurta, voimme Armon kautta ymmärtää sitä edes hieman.
Jokapäiväisessä elämässä meitä arvioidaan yleensä ansioittemme kautta. Teemmepä mitä tahansa emme voi koskaan saavuttaa elämässämme täydellisyyttä, se kuuluu vain Jumalan oikeuksiin. Armon kautta Jumala kuitenkin kohtaa meitä niin, ettei Hän lue meille rikkomuksiamme, vaan katsoo meidät täydellisiksi edessään. Tämä rakkaus tulee meidän osaksemme Jeesuksen sovitustyön kautta.
Armosta sanotaan, että se on todellinen tapahtuma, jossa me saamme elää (1 Piet. 1:13.) Pietari kirjoittaa myös kirjeessään myös, että Armo on luja pohja elämälle ( 1.Piet.5:12) Psalmeissa on monia kotia armosta Psalmissa 32 sanotaan, että ” Armo ympäröi sen joka Herraan turvaa”. Se on siis kristityn turvavaruste. Psalmissa 63 sanotaan Armon olevan elämääkin tärkeämpi asia. Sekä Uudessa- että Vanhassa Testamentissa sanotaan Jumalan armon olevan ikuista. (mm. ps. 107:1)
Kaikkien ihmisten on täällä meidän maailmassamme kerran kuoltava. Siksi on valtavaa Jumalan armoa se, että niille, jotka uskovat Jumalaan, luvataan ikuinen elämä Armon perusteella. Raamattu ilmaisee sen näin Paavalin sanoin: ”Jumalan armolahja on ikuinen elämä Jeesuksessa, Kristuksessa. ( Room.6:23) Synnin palkka ilman Kristusta on kuolema ja kadotus, mutta armon kautta saamme lahjaksi pelastuksen ja ikuisen elämän, uskomalla Jeesuksen meille ansaitsemaan pelastukseen.
Hyvää taivasmatkaa Kristuksen opetuslapsena.
Seppo Lahtinen, Pälkäne
