Arto Bryggare ehdotti hiljattain Iltalehdessä, että Cooperin testi pitäisi poistaa koulujen liikuntatuntien ja armeijan valikoimasta. Hän pitää parempana vaihtoehtona 30 minuutin testiä, joka mittaisi hänen mukaansa paremmin aerobista kuntoa.
Taivun olemaan Bryggaren kanssa samaa mieltä siinä, että Cooperin voisi vallan hyvin poistaa koulujen liikuntatuntien ohjelmasta. Juoksua tai kestävyyskuntoa ei koulussa juuri harjoitella, vaan yhtenä päivänä testi vain juostaan. Useassa koulussa testi kuuluu liikuntatuntien ohjelmaan sekä syksyllä että keväällä. Voisi kuvitella, että ei niin liikunnalliselle nuorelle Cooperin testi on silkka painajainen ja raju rypistys.
Muutenkin liikunnallisuuden testaaminen nykykoulussa tuntuu aikansa eläneeltä ilmiöltä. Uintitaitoa mittaava testi toki puoltaa paikkaansa ja koko ikäluokalle suoritettavat Move-testit myös. Mutta miksi kouluissa esimerkiksi teetetään uinticooper? Tai miksi pitää muuten vain testata milloin mitäkin asiaa?
Näin vanhempana sitä toivoisi, että liikuntatunneilla ennen kaikkea sytytettäisiin into liikkua ja kuntoilla, ja luotaisiin näin pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle ja arkiliikunnalle. Pahoin pelkään, etteivät Cooperit pahemmin lisää intoa liikkumiseen. Päinvastoin ne voivat tehdä saman kuin menneiden vuosien koulujen hiihtokisat, jotka veivät hiihtämisen innon aika monelta koululaiselta moneksi vuodeksi.
