Kipeä Jumala ja Ilona

Eveliina Sydänlähde.

Tarinani päähenkilön nimi on Ilona. Kerran Ilona oli niin kipeä, että kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan. Ihmiset välttelivät häntä. He väittivät “antavansa hänelle tilaa”.

Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois.

Kipu on pökerryttävän kamalaa. Vaikka kuinka kääntäisin veistä fiktiivisen päähenkilöni haavassa, Jesaja 53 pistää aina paremmaksi. Jumalaan sattui enemmän.

Ilona uskoo, että Jumala tuntee hänet ja voisi vaikka kirjoittaa hänen elämänkertansa. Ilona ei ole tullut ajatelleeksi, että Jumala voisi kirjoittaa hänen omaelämänkertansa. Itseäni alkoi kiinnostaa, voisiko Jumala kirjoittaa Ilonan Tiibetinspanieli Tipsun omaelämänkerran? Miksei, jos kerran Jumala on myötätunnossakin täydellinen – mutta nyt takaisin aiheeseen.

Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Tuttavat vähättelivät Ilonan kipua. Hänen kokemuksensa ei ollut heille tärkeä. Heistä se ei ehkä ollut edes totta.

Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan…

Ilona kuului seurakuntaan, jossa opetettiin, että häntä ei vaivannut mikään muu kuin synti. Sisäinen kipu oli merkki anteeksiantamattomuuden synnistä. Se poistuisi, kun tekisi parannuksen, eli antaisi anteeksi. Helppoa kuin heinänteko. Paha vaan, että Ilona oli jo kokeillut sitäkin monta kertaa, eikä tuloksissa ollut hurraamista.

…vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.

Ilona oli jo pitkään kokenut elämänsä epäreiluksi. Hänestä olisi ollut jollain tavalla helpottavaa ajatella, että Jumala on epäreilu. Silloin hän olisi voinut edes olla Jumalalle vihainen. “Ärsyttävää. Minä yritän voittaa Jumalan epäreilujen elämänkohtaloiden kisassa, eikä se suju kovinkaan vahvasti”, Ilona ajatteli. “On hankalaa olla katkera henkilölle, joka on kärsinyt minun pahoista teoistani.”

Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha…

Ilona rukoili. “Rakas Jumala. Sovittiko Jeesus kaikki synnit? Voittiko Jeesus kaiken pahuuden? Jumala, jos sinä kärsit kaiken rangaistuksen minun pahoista teoistani, paljonko rangaistusta jää minulle?”
Jumalaa nauratti. “Ei sitä jää. Kysy vaikka lapselta, tarkoittaako kaikki kaikkea.”

…hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Tipsu kierähti unissaan alas sohvalta ja vinkaisi. Ilona nosti sen syliinsä ja silitteli sitä hajamielisesti. Ilonasta ei kyllä yhtään tuntunut rauhalliselta eikä parantuneelta. Ilona nojasi Jumalan rintaa vasten ja huokaisi syvään. Hetken he kaikki olivat yhdessä hiljaa.

Eveliina Sydänlähde

Vapaaehtoiskoordinaattori

Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?