Olisiko parempi, ettemme me vanhukset ollenkaan enää seuraisi uutisia? Mielenrauha siinä menee. Jopa kotimaassa jokin juttu pelottaa. Mitkä merenalaiset putkirikot? Ja mitä se kaikkineen merkitsee, että kuulutaan Natoon? Onko siellä yhteiset ammattilaisjoukot? Eivät kai omat miehet joudu ulkomaille taisteluihin? Ehtivätkö poikamme ja vävymme eläkeikään, ennen kuin täällä sotia tulisi? Entä lastenlapset? Pohdiskelimme asiaa ”tyttöjen” kesken. Osalla meistä on vaaravyöhykkeellä olevia nuoria miehiä. Nykyään monet tytötkin menevät sotaväkeen, meillä ei kellään ole naispuolinen lapsenlapsi mennyt ”inttiin”. Pohdimme asiaa kahvikupposen äärellä ja päätimme, ettei nyt etukäteen surra asiaa. Saattaahan olla, ettemme enää ole edes elossa, kun seuraava iso sota alkaa.
Mutta on kaikenlaisia muitakin uhkia, jotka haittaavat yöunta. Nämä syksyn myrskytkin. Niitä riehuu etenkin muualla maailmassa, mutta olemmeko me turvassa täällä Suomessakaan? Puita ainakin on kaatunut ihan tässä kotinurkillakin. Ei toivon mukaan isompia vaurioita kuitenkaan kai sattunut. Kun joskus uutisissa sanotaan, että sähköt ovat Suomessakin poikki kymmeniltä tuhansilta talouksilta, johan siinä vanha hermostuu. Miten pitää varautua nykyisenä tekniikkakeskeisenä aikana? Kännykkä pitää ladata varmuuden vuoksi. Ja sähköhammasharja. Jos on pitkä sähkökatkos. Piti ihan ostaa taskulamppukin, kun on tämä pimeä aika. Ei tule ulkoakaan valoa, kun piha- ja tievalot pimenevät. Sisällä ei näe mennä edes vessaan. Parasta keittää kahvia termoskannu täyteen. Toiseen termokseen varmuuden vuoksi kuumaa vettä.
Ei kai sähkökatkos näillä main kestä niin pitkään, että pakastimessa sulaisi kuukausien ajan koottu marjasato? No meillä yleensä hommat hoituvat ja systeemit pelaavat. Eikä ole viime vuosina ollut isompia hankaluuksia. Toivotaan, että saamme edelleen elää rauhaisaa hyvinvointielämää. Me vanhat muistamme vielä sen, kun Suomessakin oli sotatila. Oltiinko pulassa? Ainakin meillä Pohjanmaalla ja todennäköisesti täällä Luopioisissakin oltiin aika omavaraisia. Tuli hellassa ja takassa, vesi kaivossa ja puusee käytössä. Eipä silloin vielä taidettu monin paikoin maaseudulla elää sähkön ja vesijohtojen aikaa. Helsingissä oli varmaan vaikeaa ja muissakin kaupungeissa.
Kammottaa ajatella elämää jossakin Gazassa. Suuret kansanjoukot todella pulassa. Miten toimii normaali elämä, jos tekniikka ei pelaa. Kuinka monta ihmistä kuolee ja kituu sairaaloissa, kun laitteet eivät toimi. Täkäläisen rauhanomaiseen hyvinvointiin tottuneen on vaikea sitä tajuta. Eletään toivossa, että tilanne ei jatkuisi kauan, ei pahenisi eikä laajenisi.
Mymmeli
