– Kyllä sen kuulee, kun se tulee.
Surina voimistuu, ja hetken kuluttua Kinnasaaressa Saarikylien suunnalla syksyä viettävän Kimmo Bergmanin näkökenttään saapuu puiden yli itsekseen lentävä ilma-alus. Se jatkaa matkaansa, mutta maahan osumisesta kuuluva mätkähdys kertoo aluksen pudottaneen onnistuneesti päivän sanomalehden Bergmanille ja hänen Liisa-vaimolleen.
Toivottu jakelupaikka on merkitty pihaan kepillä. Osuma liikkuvasta laitteesta pudotetulla lähetyksellä on tällä kertaa varsin hyvä; se jää vain joitakin metrejä lyhyeksi. Pahimmillaan heittoa tavoitekohteeseen tuli Kimmo Bergmanin mukaan parikymmentä metriä.
– Mitä tyynempi sää, sitä lähemmäs päästiin. Vaimo innostui aiheesta, niin ilmoittauduimme mukaan pilottiin. Tämä kuulosti merkittävältä asialta, hän kertoo.
Bergmanien varsinainen postilaatikko on noin puolentoista kilometrin päässä Onkkaalantien varressa. Sieltä kokeilun aikanakin haettiin arkiliikuntana muu saapuva posti.
Kimmo Bergman uskoo, että ilmajakelu voisi olla tulevaisuudessa hyödyllinen etenkin esimerkiksi saaristoalueilla tai muuten vaikeakulkuisissa ja harvaan asutuissa ympäristöissä. Mikäli alkuperäisajatuksissa ollut aluksen lasku ja nousu jakelukohteessa – josta pitkälti akkusyistä luovuttiin tässä pilotissa – saadaan toimiviksi, palvelu muuttuu hänen mukaansa huomattavasti uusien mahdollisuuksien myötä.
Sää ei juuri haitannut
Media-alan tutkimussäätiön rahoittamassa hankkeessa jaettiin syksyn aikana painettuja sanomalehtiä pitkälti automatisoidulla ilma-aluksella. Mukaan noin kolmen kuukauden jakelukokeiluun otettiin Pälkäneeltä ja Kangasalta 25 taloutta kolmen ison tien – Lahdentien, Kaarina Maununtyttären tien sekä Pälkäneen ja Valkeakosken välisen 307-tien – rajaamalla alueella.
Tekniset ongelmat viivästyttivät ilmajakelupilotin aloitusta, jonka piti alkujaan koittaa jo keväällä.
Alkusyksystä käyntiin saadun lennätyksen aikana saadut tulokset olivat mielenkiintoisia. Yksi etukäteen piirretty kysymysmerkki liittyi siihen, miten paljon sääolosuhteet haittaavat tai jopa estävät ilmajakelua.
– Meillä oli 58 arkipäivää, joista yhdeksänä päivänä tehtiin kehitystyötä ja 44 päivänä lennettiin. Sää esti lentämisen viitenä päivänä, ynnäilee ilmajakelua toteuttaneen Lentola Logisticsin Markus Hohenthal.
Viidestä lentämättä jääneestä päivästä yksi meni kovan tuulen, yksi jäätävien olosuhteiden ja kolme sateen piikkiin.
– Sää ei rajoittanut lopulta toimintaa kovin paljon, ja mitä sateeseen tulee, alus on helposti tehtävissä sadetta paremmin kestäväksi. Tämän perusteella ehkä yhtenä tai kahtena päivänä kuukaudessa voisi tulla huteja, joissa jakelu siirtyisi seuraavalle päivälle.
Säävaikutusten lisäksi ennalta mietitytti myös jakeluun kuluva aika. Pälkäneen Taustista liikkeelle laitettu alus lensi pisimmillään ”linnuntietä” reilun yhdeksän kilometrin päähän Kaarina Maununtyttären tien varteen. Lisäksi jakelureitti vei esimerkiksi Äimälään, Saarikyliin ja ilman tieyhteyksiä olevaan Kaukalosaareen.
– Arvioidusti Taustin, Saarikylien ja Äimälän jakaminen veisi autolla noin 135 minuuttia. Me hoidimme sen 90 minuutissa. Kahdella aluksella samanaikaisesti jaettuna aika vielä lähes puolittuisi.
Hohenthal arvelee, että maaseudulla mahdollisesti saavutettavalla kaksi–kolme kertaa nopeammalla jakeluajalla olisi vaikutuksensa tarvittaviin henkilöstöresursseihin ja sitä kautta kustannuksiin.
Ilma-aluksen sähkönkulutus tuli lennättäjille itselleenkin yllätyksenä.
– Autolla jakelumatkaa tulisi päälle sata kilometriä. Ilma-aluksen sähkönkulutus oli puolitoista kilowattituntia päivässä, eli sähköautolla kulutus samalla jakelureitillä olisi moninkertainen, Hohenthal innostuu.
Hän näkee myös ekologista hyötyä siinä, jos lehti tai muu lähetys pystytään toimittamaan perille asti ilman, että vastaanottajan tarvitsee vielä erikseen lähteä esimerkiksi omalla kulkupelillä sitä matkan päästä noutamaan.
Huteja ja kehitystä
Aamupäivisin Lentola Logisticsin väki valmisteli lennätyksiä: keräsi ja pakkasi lehdet sekä ohjelmoi lentoreitit muun muassa pudotuksiin vaikuttavan tuulitilanteen mukaan. Enimmillään kyytiin saatiin 12 lehteä, ja yhdellä lennolla pystyttiin jakamaan kuusi kohdetta. Kaikkiaan pilotin aikana jaettiin yli tuhat lehteä.
Hohenthalin mukaan ”uusia juttuja” kokeiltaessa tuli matkan varrella muutama hutikin, mutta ne saatiin korjattua. Hän kuvailee parin kuukauden käytännön lennätystyön antaneen projektille melkoisia harppauksia eteenpäin.
– Alukset kiertävät tällä hetkellä etukäteen ohjelmoidut reitit. Jatkossa ne voivat olla vielä pidemmälle automatisoituja siten, että kone haistelee itse tuulen suunnan ja voimakkuuden ja sen perusteella katsoo, minne ja miten pudottaa lehden. Jakajan tarvitsee oikeastaan vain valita reitti, laittaa lehdet ja vaihtaa akku. Jakelu nopeutuu merkittävästi. Lisäksi on paljon ideoita, miten toimintaa voisi kehittää. Asiakkaalle voisi tulla vaikka ilmoitus ja kuva pudotuksesta.
Pilottihankkeen perusteella Hohenthal uskoo, että ajallisesti ei olla enää monen vuoden päässä siitä, kun ilmajakelua käytetään säännöllisesti. Tähän liittyvien neuvottelujen ohessa yrityksessä mietitään nyt tehdylle pilotille jatkoa.
– Nykyisten resurssien vuoksi olisi vaikea viedä samanaikaisesti eteenpäin kahta eri juttua, mutta voi olla, että jollakin ruokakassikokeilulla jatkettaisiin ensi kesänä.
Lue myös:
