Ritva Majala on jo konkari kirjastoalalla. Pälkäneen kirjastossakin hän on ehtinyt työskennellä kirjastovirkailijana parikymmentä vuotta. Tätä ennen Säkylässä vierähti kymmenen vuotta.
– Asiakaspalvelu on parasta silloin, kun pystyy löytämään sen, mitä asiakas tarvitsee ja jos mahdollista vielä vähän enemmän, Ritva Majala miettii.
Hänen työhönsä kuuluu asiakaspalvelun lisäksi monenlaista toimistotyötä ja esimerkiksi uuden materiaalin läpikäymistä. Alakoululaisille tulee pidettyä kirjavinkkauksia luokissa. Kerran kuukaudessa Majala valitsee seitsemän kirjaa nuokkarille.
– Alakoulun luokassa aloitan yleensä runolla ja lopetan runoon. Luotan paljon huumoriin.
Kirjastoalalle lahtelaissyntyinen Majala hakeutui vähän sattumalta. Hän lähti kirjoitusten jälkeen vuonna 1980 Pariisiin au pairiksi. Tämän jälkeen hän teki työllistettynä töitä pari vuotta kirjastossa.
– Työkokemuksesta oli tuolloin etua kouluun pääsyssä. Olen opiskellut Jyväskylän kauppaopistossa, joten olen saanut keskiasteen koulutuksen. Valmistuin vuonna 1987.
Kirjan korjaustakin
Välillä kirjoja joutuu myös korjaamaan, mikä ei tunnu ollenkaan ikävältä Majalasta. Kirjan teippaaminen on hänestä ihan hauskaa puuhaa. Välillä kirjoja myös pyyhitään sienellä. Hyllyttäjän tehtävä on aina katsoa, että kaikki kirjassa on kunnossa.
Kirjastossa tehdään töitä kolmessa eri vuorossa: aamuvuoro 8–15.45, välivuoro 9.30–17.15 ja iltavuoro 11.30–19.15.
– Pidän eniten välivuorosta, koska olen aika aamu-uninen. Illalla jää kuitenkin tällöin vielä ihan mukavasti aikaa.
Erityisesti torstaisin pitää kiirettä, sillä talviuintiin on ehdittävä heti töiden jälkeen. Kirkkokuoron harjoitukset alkavat kello 18.30.
Kostianvirran avantouinnissa hän käy torstain lisäksi myös maanantaisin.
– Olen harrastanut avantouintia parikymmentä vuotta. Se on kuin huume, johon jää koukkuun, koska siitä seuraa niin hyvä olo.
Pälkäne-seurassakin Majala häärii mukana.
”Älä kailota”
Pälkäneen kirjastossa äänet kuuluvat hyvin. Hyvä ohje onkin: Älä kailota! Viime aikoina Ritva Majalasta on tuntunut raskaalta, kun osaa nuorisosta on joutunut välillä komentamaan ja pyytämään olemaan hiljempaa.
– Ymmärrän hyvin, että nuorilla pitää olla paikka, johon tulla. Silti on ikävää, kun joutuu puuttumaan hälinään ja sotkemiseen.
Kirjastotalo lisäksi kaikuu aika lailla. Siihen Majala toivoo saatavan jonkinlaisia korjaustoimia.
Työ vaatii ennen kaikkea järjestelmällisyyttä ja kirjallista tuntemusta.
– Kyllähän me olemme tietokoneen orjia, ja aikamoista salapoliisityötä tämä on välillä.
Ritva Majala lukee vapaa-ajallakin mielellään. Novellit, humoristinen kerronta, historia käyvät. Enni Mustosen uusin teos Kasvattitytär on parhaillaan lukuvuorossa.
Tässä juttusarjassa Sydän-Hämeen Lehti esittelee paikallisia ihmisiä työnsä äärellä.
