– Vuosia olen kypsytellyt asiaa ja nyt päätin toteuttaa ideani, taustoittaa Sonja (nimi muutettu) julkista kutsuaan Facebookissa 18. marraskuuta.
Joku muukin ehkä pisti merkille Mielipiteitä Pälkäneellä -ryhmässä kutsun, jossa ”äiti haluaa tarjota teinipoikansa kanssa joulupäivällisen 3–4 yksinäiselle/vanhukselle jouluaattona kello 14”.
Tänä päivänä tuntuu, että lähimmäinen saattaa hukkua muutenkin kiireessä ja muutenkin itsekeskeisessä arjessa. Ainutlaatuisen hieno ele siis pälkäneläiseltä äidiltä ja hänen 17-vuotiaalta pojaltaan.
– Joulun alla yksinäisyys korostuu entisestään. Olen ollut monta jouluaattoa töissä, kun ajoin 13 vuotta taksia. Saatoin olla jollekin ihmiselle ainoa kontakti. Pyrin kohtaamaan kiireettömästi jokaisen tuolloin. Tuntuuhan se surulliselta, että olin ainoa ihminen.
Tuota taustaa ja omia elämänkokemuksiaan peilaten hän halusi nyt piristää yksinäisen elämää. Hetki pöytä on katettu ja voi hengähtää vieraan kanssa.
Sonja tunnustaa, että teini-ikäinen poika oli aluksi aika ihmeissään ja katseli äitiään hölmistyneenä. Hänkin kuitenkin otti ajatuksen hyvin.
Taustalla omakin suru
Sonja on itsekin kokenut kovia. Hän muutti aikanaan Etelä-Pohjanmaalta Ruotsiin, jossa vierähti kymmenisen vuotta. Esikoispoika syntyi Ruotsissa. Sitten hän muutti Helsinkiin ja löysi miehen. Töiden perässä otettiin kiintopisteeksi Pälkäne, joka oli kohtalaisen matkan päässä molempien lapsuuskoteihin. Syntyi kaksi poikaa. Sitten tuli ero.
– Pälkäneeltä löysin uuden miehen. Ehdimme olla vuonna 2016 vain pari viikkoa naimisissa, kunnes mies kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen marraskuun alussa.
Tuo loppuvuosi oli kaikin tavoin synkkää aikaa. Sonja suri menetystään ja vanhimman pojankaan kanssa ei ollut helppoa. Sittemmin autismikirjohäiriö-diagnoosi toi selvyyttä elämään.
– Tämä loppuvuosi on minulle vuodesta toiseen aika raskasta aikaa, kun kaikki muistot lyövät pintaan. Aikanaan mietin nuorten leskien vertaistukiryhmää, mutta selvisin omien ystävieni avulla.
Kodinovi aukeaa muille
Nyt kaksi pienempää poikaa ovat isänsä luona Helsingissä, joten Sonja on vanhimman poikansa kanssa kaksin. Viime jouluna ystävä oli Sonjan ja poikien seurana. Korona vain laittoi koko väen visusti neljän seinän sisälle tuolloin.
– Aiemmin poikien ollessa pieniä oli aina kiire isovanhempien luo jouluksi. Lasten kasvettua olen halunnut rauhoittaa joulun omaan kotiin omannäköisine perinteineen.
Tärkeintä Sonjalle on viettää aikaa yhdessä läheisten kanssa, vaikka nuoremmat pojat tämän joulun ovatkin isällään. Joulukirkkoperinne muotoutui ja lapsuudessa. Yhä kirkko on tärkeä.
– Puolisoni haudalla hiljennyn itsekseni. Isovanhempieni haudoilla minun pitää myös käydä niin Helsingissä kuin lakeuksilla.
Vielä ei kukaan ole ilmoittautunut jouluaterialle. Sonja ymmärtää tämänkin – hän tuskin itsekään lähtisi kodistaan vieraaseen pöytään.
– Suomalaiset ovat vähän juroja. Itse tykkään puhella ihmisten kanssa.
Jos kukaan ei ilmoittaudu syömään, Sonja todennäköisesti lähtee mukaan Yhteinen joulu -juhlaan, joka järjestetään Pälkäneellä toistamiseen.
