Vuonna 1978 valmistunut Olkiluoto 1 ja kaksi vuotta myöhemmin valmistunut Olkiluoto 2 ovat olleet Suomen sähköntuotannon selkäranka jo vuosikymmeniä. Olkiluoto 3:sta tarinaa riittäisi muuhunkin kuin riemunkiljahduksiin. Pitää kuitenkin muistaa, että viime vuoden maaliskuussa valtakunnan verkkoon kytketty Olkiluoto 3 on maailman kolmanneksi tehokkain ydinvoimayksikkö. Sen myötä nyt 30 prosenttia Suomen sähköstä tulee yhdeltä kauniilta saarelta, jossa hallitaan ydinvoiman koko elinkaari.
Olkiluodon ydinvoimalaitokset tarvitsevat tilaa vain yhdeksän neliökilometriä, ja silti ne tuottavat 3 000–4 000 megawattia sähköä. Vertailun vuoksi vastaava määrä sähköä aurinkovoimalla saataisiin 232 neliökilometrin alueelta, tai vastaava sähköntuotanto tuulivoimalla tarvitsisi tilaa 1 200 neliökilometriä.
Valtavat määrät vettä
Olkiluodon ydinvoimaloita pyörittää Teollisuuden Voima Oyj (TVO), jonka omistajina ovat Pohjolan Voina (58,5 prosenttia), Fortum Power and Heat (25,8 prosenttia), Oy Mankala Ab (8,2 prosenttia), EPV Energia (6,5 prosenttia) sekä Kemira (1,1 prosenttia.)
TVO työllistää yli tuhat ammattilaista, joista suurin osa osallistuu lähes jatkuvaan koulutukseen. Koulutuskeskuksena toimii ydinvoimala-alueen vanha vierailukeskus, jossa on alueen jokaisen kolmen ydinvoimalan simulaattorit. Niiden avulla käyttöhenkilöstö harjoittelee laitosten pyörittämistä.
Kun ydinvoimalaitoksella tehdään sähköä niin todella isossa roolissa on jäähdytys. Se selittää laitosten sijainnin meren rannalla. Jäähdytysvettä tarvitaan valtavia määriä. Olkiluoto 1 ja 2 ottavat merestä yhteensä noin 76 kuutiota vettä sekunnissa. Olkiluoto 3 ottaa yksistään 53 kuutiota vettä sekunnissa. Vesi menee laitosten läpi saaren toiselta puolelta toiselle. Niinpä veden purkualueella merivesi on 11 astetta lämpimämpää kuin saaren toisella puolella.
Toinen äärimmäisen tärkeä asia on varmistaa laitosten sähkön saanti. Tämä on varmistettu moninkertaisesti. Jos niin sanottu omakäyttösähkö menetettäisiin, käynnistyisi dieselturbiinit turvaamaan sähkön tuottoa. Jos vielä dieselmoottoritkin sammuisivat, käynnistyisi kaasuturbiinilaitos, jossa on kaksi 50 megawattia sähköä tuottavaa lentokoneen moottoria.
Turvallisuus keskiössä
Olkiluoto 1 ja 2 ovat jäähdytysvesireaktoreita. Olkiluoto 3 on puolestaan painevesireaktori. Laitosten käyttämä polttoaine on valmistettu uraanimalmista, joka louhitaan, rikastetaan, konvertoidaan, väkevöidään ja jauhetaan. Lopputuote on uraanioksidin muodossa tabletteina. Kolme tällaista tablettia riittää lämmittämään yhtä omakotitaloa vuoden ajan. Tabletit asetetaan polttoainesauvoihin, joista tehdään sauvanippuja, jotka lasketaan ydinvoimalaitokseen tuottamaan sähköä.
Ydinturvallisuuden perusperiaate on, että radioaktiiviset aineet eivät saa päästä ympäristöön. Päästöjen estämiseksi laitosten turvallisuus varmistetaan moninkertaisesti erilaisin turvallisuusjärjestelmin.
Olkiluodossakin turvallisuus näkyy muun muassa erityisenä siisteytenä. Laitosten sisälle ei saa päästä pienintäkään vierasesinettä, kuten vaikkapa metallilastua, joka voisi kulkeutua polttoaineen joukkoon.
Työmaat ovat tarkasti suojattuja ja työntekijöillä on päällään tarpeelliset suojavarusteet. Varsinkin reaktorihallissa työskennellessä on äärimmäisen tärkeää, ettei mukaan kulkeudu minkäänlaisia irtoesineitä. Esimerkiksi kaikki työkalut tulee olla kiinnitettyinä.
Ydinjätteen loppusijoitus on moninkertaista varmistamista
Rotarien vierailuryhmä pääsi tutustumaan myös Olkiluotoon rakennettuun ydinjätteen loppusijoitustilaan Onkaloon. Sitä ylläpitää vuonna 1995 perustettu Posiva Oy, jonka tehtäviin kuuluu yhtiön omistajien käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus ja muut ydinjätehuollon asiantuntijatehtävät.
Polttoaineet antavat ydinlaitoksessa sähköä neljän vuoden ajan. Kun polttoaineet poistetaan laitoksen altailta, ne siirretään noin 40 vuoden ajaksi käytetyn polttoaineen varastoon. Sen jälkeen ne voidaan siirtää Onkaloon loppusijoitukseen. Toistaiseksi Onkalossa ei siis vielä ole käytettyä polttoainetta. Loppusijoitustoiminta Onkalossa alkaa arviolta parin vuoden päästä.
Onkalo koostuu loppusijoitustunneleista, näitä yhdistävistä keskustunneleista, ajotunneleista, kuiluista sekä teknisistä tiloista. Henkilöstölle valmistui vähän aikaa sitten hissi. Tämä Suomen nopein asiakaskäyttöön tarkoitettu hissi laskeutuu 427 metrin syvyyteen 70 sekunnissa.
Matala- ja keskiaktiivinen ydinjäte loppusijoitetaan noin 60–100 metrin syvyyteen peruskallioon louhittuihin siiloihin. Matala-aktiivinen jäte on sekajätettä, johon on tarttunut radioaktiivisia aineita. Pehmeämpi jäte puristetaan ja pakataan 200 litran tynnyreihin. Kova materiaali paloitellaan ja pakataan betonilaatikoihin.
Keskiaktiivinen jäte on puolestaan prosessiveden puhdistuksessa syntyvää käytettyä suodatinmassaa eli ioninvaihtomassaa. Massa kuivataan ja kiinteytetään bitumiin 200 litran tynnyreihin. Matala-aktiivisia jätteitä kertyy vuodessa noin 100–200 kuutiota ja keskiaktiivisia jätteitä noin 40 kuutiota.
Loppusijoituksen turvallisuus perustuu monikerroksiseeen suojaukseen. Useat toistaan vaimentavat esteet varmistavat sen, ettei käytetystä polttoaineesta aiheudu vaaraa ympäristölle ja ihmiselle. Polttoainepellettejä sisältävät polttoainesauvat sijoitetaan pallografiittivalurautaiseen kapseliin. Tämän kapselin päälle tulee kuparikapseli. Tuon kapselin ympärille tulee vielä bentoniittipuskuri ja loppusijoitustunnelin täyttöaine. Lopulta kapseli sijoitetaan siiloon, jonka ympärillä on 400–500 metriä peruskalliota.
