1980-luvun kotimaisesta indie-poprockista tuossa ainakin on vaikutteita. Tämä tulee mieleen, kun kuuntelee Aitoon kyläkauppiaan Anssi Kukkosen tuoreita musiikillisia aikaansaannoksia. Samaa mieltä on vuosituhannen vaihteessa Aitooseen muuttanut Kukkonen itse.
Sydän-Hämeen alueella musaa tekee siis sahalahtelaisen kuvataiteilija-muusikko Anssi Kasitonnin lisäksi toinenkin Anssi K. Loppusyksystä internetin suoratoistopalveluihin ilmestyi tuolla taiteilijanimellä Outoja tuntemuksia -albumi. Toimittaja lähti kyselemään Kukkoselta tämän musiikista, ja ihan muustakin.
Mikä on musiikkiharrastuksesi tausta, Anssi K.?
– Veljeni soittaa jatsia ja opettaa Sibelius-Akatemiassa. Hänen kitaransoittoaan seurasin vierestä jo pikkupoikana. Sain sitten 12-vuotiaana itselleni bassokamat syntymäpäivälahjaksi. Lahdessa alkoi teini-iässä olla kavereiden kanssa bändiviritelmiä. Rovaniemellä ja Helsingissäkin asuessani tuli soiteltua. Joskus oli blues-juttuja, jollakin kokoonpanolla soitettiin Sorsakosken tunnetuksi tekemiä biisejä ja toisella porukalla homma meni angstisemmaksi suomirockiksi.
– Muun muassa Sielun Veljistä tuttu Jukka Orma lopetti erään flamenco-ryhmän säestämisen pääkaupungissa, ja minut pyydettiin jatkamaan sitä hommaa oltuani Orman opissa. Soitin vähitellen flamenco-kitaralla kädet ihan rikki. Sitten alkoikin noin 30 vuoden musisointitauko. Sitä edisti sekin, että Tampereella asuessani minulta varastettiin soittokamat ja levykokoelmani.
huoneen nurkassa. Miksaus onnistuu sitä varten hankitulla
tietokoneohjelmalla.
Miksi nyt tuli tehdyksi kokonainen albumillinen uutta musiikkia?
– Musafani olen ollut aina, ja nykyäänkin käyn paljon seuraamassa keikkoja. Paula Vesalan kommentti hänen kotiäänityksistään pisti silmään jossakin. Ajattelin, että minäkin voisin tehdä musiikkia kotona. Kitara oli ennestään, ja ostin sitten basson ja softan, jolla voin tietokoneella miksailla valmista tavaraa. Melodicalla tein kaikki kosketinosuudet. Lisäksi mukana olivat juutalaisharppu ja rumpu. Jokainen instrumentti on mennyt omalle raidalleen, ja sitten vain jälkikäsittelyä kehiin.
– Vuosi sitten yrittäjyys oli rankkaa tappouhkauksineen ja sähkökriiseineen kaikkineen, ja tuli stressiä, unettomuutta ja alakuloa. Aloin tehdä biisejä vastapainoksi työpaineelle. Ja se toimikin hyvin.
Olet nuorena soitellut monenlaista musiikkia. Miten valitsit Outoja tuntemuksia -albumin tyylilajin?
– Ensin ajattelin tehdä setämiespunkrockia. Huomasin, etten ole sopiva persoona sellaisen luomiseen. Lähti syntymään tavanomaisempaa 1970-lukuista suomirockia. Senkin jätin aika pian, ja tyyliksi muotoutui tällainen 1980-luvun kotimaiselle indierockille tuoksahtava meininki. Pehmeyteen luotsasi ehkä se pienoinen masennuskin, joka oli viime talvena meneillään. Kasarilla jälki ei ollut niin hiottua kuin nykyään. Monella bändillä oli hienoja biisejä, mutta lopputulos jäi heikon tuotannon takia vajaaksi. Tämä minun musanihan ei ole todellakaan siistiksi hiottua. Hyviä kertosäkeitä löytyy useampiakin.
Jonkinlainen, ehkä hieman poikkeavasta instrumentaatiosta nouseva, kokeiluhenki on läsnä, mutta oletko sittenkin hyvin perinteisen biisirakenteen kannattaja?
– Tuota en ole ajatellut yhtään. Kaikkiaan kuuntelutottumukseni ovat kyllä erittäin monipuoliset.
Teksteissä on paljon lähtöjä. Parisuhteesta ainakin, ja koko elämänpolultakin. Onko tämä suorastaan teemalevy? Toivoakin toisinaan toki näkyy, esimerkiksi hienolta kuulostava ”jaksan vielä yhden päivän, ainahan nyt yhden päivän”.
– Ei varmaankaan teemalevy, mutta varmasti tuonne joitakin teini-iästä periytyviä ihmissuhdekokemuksia on päätynyt. Sekä hyviä että huonoja. Itselläni on hyvä ja pitkä parisuhde, joten suoraan omasta nykyelämästäni lauluissa ei paljon kerrota. Yksi biisi on tosiaan suoraan siitä kokemuksesta, kun isäni teki itsemurhan minun ollessani vasta 7-vuotias. Jaksamisesta syntyi tekstiä, kun sen jaksamisen kanssa teki taannoin tiukkaa.
Onki, puu ja tuskaa? Kuulostaa pahasti siltä, vaikka selvästikin haluat sanoa, että ”on kipuu ja tuskaa.”
– No tuota en ole huomannut ollenkaan.
Entä huomasivatko muut kuin allekirjoittanut sen Ismo Alanko -lainauksen, josta arvuuttelit sosiaalisessa mediassa?
– Eräs kova Alanko-fani sen oli hoksannut. Ja yksi uusi biisini on Lievä kosto -nimisenä ihan suoraan Tavaramarkkinat-tematiikkaa.
Miksi lauluääntäsi on efektoitu vahvasti? Moni olisi varmaan halunnut kuulla Anssi K:n luontaista ääntä.
– En minä osaa laulaa. Luontaisesti lauluääneni on ihan kamala. Kirjoitin biisitkin alun perin sillä idealla, että joku muu esittäisi ne. Ei kuitenkaan löytynyt halukkaita, niin tein sitten tällä tavalla.
Onko sinulla esikuvia tai vahvoja fanituksen kohteita?
– David Bowie ja Ismo Alanko. Kumpikin monipuolisia musiikin tekijöitä ja nuoruuteni aikaisia staroja. Kusti Vuorinen kolmantena, koska ihailen hänen tee se itse -mentaliteettiaan.
Kaverisi Aristoteles Doukas soittaa yhden kitarasoolon. Muuten koko albumi on sinun käsialaasi. Jos olisit saanut kenet tahansa vierailijaksi johonkin biisiin, niin kenet ja minkä instrumentin taitajaksi?
– Pianisti Mike Garsonin. Hän soitti Bowien kanssa vuosikymmeniä ja vetää aivan uskomatonta settiä muun muassa Aladdin Sane -levyllä. Soolot ovat ihan ulkoavaruudesta epäharmonioissaan mutta silti osuvuudessaan.
Taas puhutaan David Bowiesta. Taannoin listasit somessa maailman parhaat biisit. Itsekin jaksan kuunnella Bowien tekemää Starmania vaikka kuinka, mutta miksi ihmeessä nostit ykköseksi hänen kappaleensa Where are we now?
– Se melankolisuus viehättää. Ja siinä on vertauskuvallisesti paljon asiaa niin ihmiskunnasta kuin koko maapallosta, mutta toisaalta henkilökohtaisestikin vetoava pointti. Jotakin tarkoituksettomuuden pohtimista, joka minuakin kosketti lasteni muutettua kodistamme omilleen.
Kukkonen tarttui kitaraan ja alkoi tehdä lauluja hyvinkin taajaan tahtiin.
Esiinnytkö itse kauppasi seuraavilla synttäreillä? Aiemmin olet hankkinut sinne musisoimaan muun muassa Kauko Röyhkän ja Jukka Nousiaisen.
– En esiinny. Eikä tule muitakaan keikkoja. Taitoni eivät riitä, eikä esimerkiksi minkäänlainen bänditouhun treenaus kiinnostaisikaan nykyään.
Linnuista tietämätön ei sisällyttäisi laulun tekstiin ruisrääkkää, silkkiuikkua eikä nokikanaa. Mikä on merkittävin luontokokemuksesi?
– Vuonna 1999 näin Lapissa kotkien parittelevan ihan tien vieressä.
Olet sangen kykeneväinen kaveri. Sinusta on muun muassa kyläkauppiaaksi, pitkän matkan juoksijaksi ja juoksutapahtumien järjestäjäksi, videoprojektien toteuttajaksi sekä myös musiikintekijäksi. Onko jotakin, mitä et lainkaan osaa?
– Olen äärettömän huono organisoimaan. En todellakaan näe mitään prosessien kulkuja ennakolta. Intoa toki on valtavasti. Minulla on sellainen punk-asenne, että voi tehdä kaikenlaista, vaikka ei osaisikaan.
Oletko koskaan tavannut selostajalegenda Anssi Kukkosta?
– Olen saattanut jossakin yhteydessä tavata, mutta en ole ollut juttusilla. Hän on isäni pikkuserkku. Olemme kumpikin tiettävästi saaneet nimemme isoisäni isän Anselm Kukkosen mukaan. Kerran olen myös ollut samassa lentokoneessa selostajakaimani kanssa, mutta en käynyt sanalla silloinkaan. Hän näkyi menevän bisnesluokkaan, ja minä olin karvalakkipuolella.
Kiitos paljon, Anssi K. Oli mukava rupatella. Haluatko vielä sanoa Outoja tuntemuksia -albumista jotakin?
– Kiitos itsellesi. Ja haluan kiittää myös aitoolaista Pekka Mikkolaa, joka auttoi paljon esimerkiksi äänitysmetodien suhteen. Samoin tamperelaista laulajaa Kielo Kärkkäistä, joka antoi rakentavaa palautetta biiseistäni. Seuraava albumi alkaa olla jo valmiina. Se on nimeltään Vapaa, ja julkaisen sen netissä joulukuun puolivälissä. Tämä on vain harrastus, joten ei ole väliä, milloin levyjä laittaa julki. Teen vain tällaista musiikillista patsaspuistoani.
