Olemme kuulemma jonottajakansaa. Ainakin uutiskuvien mukaan seisoskelemme usein jonossa. Mitäs se jonottaminen oikein on? Kotikutoisen määritelmän mukaan jono on seurausta joko haluttuun asiantilaan kohdistuvan kysynnän ja tarjonnan välisestä epäsuhdasta tai huonosta suunnittelusta. Neuvostoliitossa kysymys oli tosin molemmista, minkä seurauksena keskivertokansalainen sai odottaa Mosseansa vuosia. Kahta jonoihin pakottamista en Suomessa ymmärrä. Oikeasti aikuiset ihmiset joutuivat jonottamaan koronarokotteita pakkasessa ulkona ja jotkut joutuvat seisoskelemaan joka viikko leipäjonoissa. Syyksi kerrotaan, ettei ole rahaa hoitaa tätä asiaa. Rahaa kyllä on, mutta se kohdennetaan väärin. Rahaa on upotettu muun muassa sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin ja moneen muuhun pöljyyteen. Ilmeinen arvovalintakysymys on ollut sekin.
Minua aina huvittaa kun katselen huvikseen jonottavia. Maailmalta kun on tulossa joku supertähti esiintymään Suomeen ja lipunmyynti aloitetaan, niin jo vain on jonoa. Parhaat tulevat varmistamaan paikkansa jo vuorokautta ennen jopa pakkasessa. Tavoite on ilmeisesti päästä eturiviin kuolaamaan. Näkeehän ne tähdet telkkarista tai youtubesta ja saa istuskella kaikessa rauhassa omassa laiskanlinnassa. Jonottamisella ilmeisesti luodaan kuva jostain todella ainutlaatuisesta. Jopa niin ainutlaatuisesta, että jonossa tunteet voivat kuumeta ja syntyvät todelliset poikapainit tai kohtaus tappelevista koppeloista.
Kaikista ainutlaatuisinta taitaa olla ilmaisten ämpäreiden jonottaminen. Se on varmaan todella hieno olotila kun saa tyhjän ämpärin käteensä. Sitä voi sitten kanniskella ylpeänä kylillä, kun ämpärin kylkeen on oikein painettu paikallisen yrityksen logo ja voi osoittaa, että olin siellä minäkin. Kuinkahan moni lähtisi jonottamaan pakkaseen, jos joku lupaisi euron kolikon pitkän jonotuksen jälkeen? Sen verran taitaa sillä tyhjällä ämpärillä olla kaupallista arvoa. Kaupalliset yritykset osaavat myös rahastaa jonojen ohittamisella. Ne kaupittelevat maksullisia vip-kortteja, niillä pääsee jonon ohi ja voi tuntea itsensä tärkeäksi.
Kuinka moni on jonottanut puhelimessa ja kuunnellut monotonista lausetta ”Kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja”, varmaan lähes kaikki? Lisämausteeksi siihen saa surkeata musiikkia, jota monikaan ei muuten kuuntelisi. Saavatkohan musiikin säveltäjät korvaukset kappaleidensa soittamisesta jonottajille? Välillä tuntuu, että puhelinjonot aiheutetaan tahallaan, jotta saadaan ihminen luopumaan ja niin välttyvät ikäviltä kysymyksiltä tai palvelulta. Pakko on välillä jonottaa kun mitään muuta kautta ei saa yhteyttä. Ovet ovat säpissä ja heidän hienot automaattiset chattivastaajat eivät joko ymmärrä kysymystä tai eivät osaa siihen vastata.
Perusopetukseen pitäisi varmaan ottaa yhdeksi oppiaineeksi jonottaminen ja itsensä hallinta pienessäkin jonossa. Aina ihmetyttää kun muutaman ihmisen jonossa pitää kiilailla ja töniä. Se vain ei auta mitään. Kaupan lyhyissäkin kassajonoissa kuulee narinaa, että eikö voisi palkata lisää väkeä töihin. Siitähän kaikki arkipäivän jonot johtuvat, ettei ole tarpeeksi tekijöitä. Onhan meillä mukaviakin muistoja jonottamisesta ja joskus jonottamiseen liittyy myös erityistä nostalgiaa. Armeijan suorittaneille jonottaminen toimii sukupolvia yhdistävänä kokemuksena, jota on mukava muistella – jälkeenpäin.
Terveydenhoito- ja leipäjonot ovat poistettavissa rahalla ja pitääkin poistaa. Muut jonot säilykööt, sillä voihan valita missä asioi, paitsi viranomaisissa on pakko asioida. Pitää siis opetella jonottamaan. Yritetään pysyä rauhallisena, sillä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan mukaan jonottaminen on kansalaistaito, sillä ”jos ihminen ei osaa jonottaa, menee koko elämä kohkaamiseen ja kiilaamiseen”.
