”Levottomat ajat nostavat esiin syviä elämänkysymyksiä”

Kenttäpiispa Pekka asikainen sanoo, että hänen maanpuolustushenkisyytensä on olennainen osa hänen persoonaansa. - Se on rakkautta isänmaahan ilman kiihkoilua. (Kuva: Puolustusvoimat)
Kenttäpiispa Pekka Asikainen sanoo, että hänen maanpuolustushenkisyytensä on olennainen osa hänen persoonaansa. – Se on rakkautta isänmaahan ilman kiihkoilua. (Kuva: Puolustusvoimat)

Filosofian ja teologian tohtori Pekka Asikainen on järjestyksessään kahdeksas kenttäpiispa. Viime kesäkuussa viiden vuoden virkakautensa aloittanut Asikainen tunnistaa työarjessaan, että varusmiesten ja reserviläisten maanpuolustustahto on vahvistunut päällekkäisten kriisien jännittämässä maailmantilanteessa. Hän sanoo epävakaan ajan kirkastavan Puolustusvoimien tehtäviä, kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen tärkeyttä sekä rauhan merkitystä.

Pekka Asikainen kirjoittaa parhaillaan kiertokirjettä, joka on kenttäpiispan perinteinen joulutervehdys. Hän valmistautuu pitämään myös aaton iltapäivällä traditionaalisen jouluhartauden Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä.

– Joulu on erityisesti rauhan juhla. Sen evankeliumissa sanotaan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Vaikka juuri nyt maailman eri puolilla on rauhattomuutta, joulu on silti rauhan juhla. Sen sanoma ei ole muuttunut miksikään.

Asikainen rohkaisee jokaista ihmistä välittämään iloa ja rauhaa.

– Keskitytään ensimmäisen joulun tapahtumiin ja sen maailmanlaajuiseen viestiin.

– Pidetään huolta toisistamme. Yksin emme pärjää. Huolehditaan niistä asioista, joihin pystymme vaikuttamaan. Tartutaan jokapäiväisessä elämässämme jokaiseen valonpilkahdukseen.

Pekka asikainen on kahdeksas kenttäpiispa. (Kuva: Puolustusvoimat)
Pekka Asikainen on kahdeksas kenttäpiispa. (Kuva: Puolustusvoimat)

”Kuolemaan asti vastuuta kannettu”

52-vuotias Pekka Asikainen kokee, että maamme sodissa kuolemaansa asti vastuuta kantaneiden naisten ja miesten uhri velvoittaa puolestaan häntä kantamaan kortensa kansakuntamme yhteiseksi hyväksi. Hän muistuttaa kenttäpiispan viran syntyneen hyökkäyssotavaiheen aikana jatkosodassa. Silloin presidentti Risto Ryti myönsi kenttäpiispan nimen ja arvon silloiselle sotarovastille Johannes Björklundille. Sittemmin kirkolliskokous määritteli kenttäpiispan aseman, ja sotarovastin virkanimike muutettiin kenttäpiispaksi.

Asikainen sai valkolakkinsa oululaisesta Kastellin lukiosta vuonna 1990. Ylioppilasnuorukainen puntaroi uravalintaansa varusmiespalveluksessaan seuraavana vuotena. Vaihtoehtoina olivat kadettikoulu ja teologinen, joka veti pisimmän korren.

Ura on monipuolinen Kiimingin yläasteen uskonnon lehtoriudesta Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin notaariksi, hiippakuntasihteeriydestä kirkkohallituksen apulaisjohtajaksi ja Tukikummit-säätiön asiamiehuudesta Oulun Diakonissalaitoksen säätiön diakoniajohtajaksi sekä Oulun seurakuntayhtymän yhtymäjohtajuudesta kenttäpiispaksi.

– Maanpuolustushenkisyys on olennainen osa minua. Se on rakkautta isänmaahan ilman kiihkoilua.

– Koen, että työlläni kenttäpiispana on merkitystä. Jaan Puolustusvoimien kanssa samat arvot. Olen kutsumustehtävässä. Esimerkiksi tsemppaan sotilaspappeja heidän hyvin tärkeässä työssään.

”Huoli on oikeutettua ja ymmärrettävää”

Pekka Asikainen jakaa huolen, jota eri puolilla maailmaa rehottavat rauhattomuudet, katastrofit, sodat ja onnettomuudet synnyttävät.

Kolikon yksi puoli kertookin Puolustusvoimien läsnäolon vaikuttavuudesta. Puolustusvoimat turvaa Suomen aluetta, kansan elinmahdollisuuksia ja valtiojohdon toimintavapautta sekä puolustaa laillista yhteiskuntajärjestystä tarvittaessa sotilaallisin voimakeinoin aseellisen hyökkäyksen tai sitä vastaavan ulkoisen uhan kohdistuessa maahan.

– Epävakaa maailman tilanne heijastuu varusmiesten, reserviläisten ja kantahenkilökunnan jokapäiväiseen elämään. Meille konkretisoituvat syyt, miksi Puolustusvoimat on olemassa ja mitä kaikkea maanpuolustus tarkoittaa.

Asikainen toteaa, että kenttäpiispa tuo oman toimialansa asiat Puolustusvoimien laaja-alaiseen kokonaisuuteen. Kenttäpiispa johtaa Puolustusvoimien hengellistä työtä. Toiminta on luontevaa ja loogista, sillä liki neljä miljoonaa suomalaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja runsaat 50 000 kansalaista Suomen ortodoksiseen kirkkoon.

Kenttäpiispan mukaan kirkollinen ala on tukitoimintaa. Sen tavoitteena on varmistaa sotilaiden taistelukyky.

– On muistettava, että yhteiskunnassamme on positiivinen uskonnonvapaus. Jokaisen vakaumusta kunnioitetaan henkilön omista lähtökohdista.

– Puolustusvoimissakin työ pohjautuu vahvasti ekumeenisuuteen. Eri kirkkokunnat ovat saumattomassa yhteistoiminnassa. Armeijassa käytössä oleva malli sopisi muille esimerkiksi ja kannusteeksi.

Puolustusvoimissa työskentelee 26 sotilaspappia ja muutama osa-aikainen pappi, ja lisäksi kulloinkin palveluksessa olevat varusmiespapit ja -diakonit. Työtä tehdään niin varusmiesten kuin henkilökunnan kuin reserviläisten keskuudessa. Henkilökohtaiset keskustelut tuovat enenevissä määrin miehiä ja naisia luottamuksellisiin tapaamisiin. Varuskunnissa ja joukkoyksiköissä pidettävillä oppitunneilla syntyy vilkkaita keskusteluja ajankohtaisista aiheista ja teemoista. Kriisityöllä on aina oma ainutkertainen merkityksensä.

Asikainen sanoo, että kirkollisen hartaustoiminnan, jumalanpalveluselämän sekä sielunhoidollisen työn keskiössä on sotilaan toimintakyvyn tukeminen. Siihen kuuluvat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen sekä eettinen toimintakyky.

– Esimerkiksi Ukrainan sota on tuonut hyökkäyssodan kohteeksi joutuneen kansan ja maan asiat konkreettisiksi. Tapahtumat sotakentiltä puhuvat sen puolesta, että maanpuolustuksen laiminlyöminen on eettisestikin väärin.

”Matala kynnys vaihtaa mielipiteitä”

Levottomat ajat nostavat ihmisten mielissä esille syviä elämänkysymyksiä. Pekka Asikaisen mukaan ihmisten mielenkiinnon suuntautuminen elämän perusasioihin ja meitä suurempiin voimiin on tunnistettavissa armeijassa.

– Keskustelut ikään kuin pyörähtävät omalla voimallaan liikkeelle. Kenenkään ei tarvitse kaivaa sytykkeitä ilmeikkäille vuoropuheluille. Se, että pohdinnoille on matala kynnys, on myönteinen asia.

Asikainen kertoo, että vaikeat ajat voimistavat monella eri tavalla ihmisten yhteisöllisyyttä ja tarvetta liittyä johonkin ihmistä voimakkaampaan yhteyteen.

– Esimerkiksi kertausharjoituksissa reserviläiset osallistuvat aikaisempaa ahkerammin kenttäehtoolliselle. Ehtoollisella käyvien määrä on noussut merkittävästi. Yksikin kertaaja kertoi minulle, että hänen edellisestä ehtoolliselle osallistumisestaan oli huoman pitkä aika. Se oli tapahtunut miehen ollessa 15-vuotiaana ja konfirmoitavana.

Asikainen korostaa, että rauhan ja vakauden asia on säilytettävä aina keskiössä.

Kenttäpiispa muistuttaa, että Sotilaan virsikirja on monipuolisuudessaan runsas tiedonlähde. Siinä on virsien ja Raamatun tekstien lisäksi rukouksia. Sisällössä on lisäksi osuus ortodoksisuudesta ja roomalaiskatotilaisuudesta sekä islamilaisia ja juutalaisia rukouksia.

MATTI PULKKINEN