Pälkäneläislähtöinen Alma Heikkilä viettää tänä vuonna joulua puolisonsa kanssa Joensuussa. Edessä on erilainen joulu kuin tavallisesti, sillä taiteilija on tähän asti viettänyt joulunsa Pälkäneellä, jossa aatto on sujunut tuttujen perinteiden mukaan: savusaunassa käyden, äidin joulupöydän herkkuja nauttien ja sisarusten lasten – todellisten jouluttajien – touhuja seuraillen.
–Tänä vuonna vietämme jouluna aikaa varmaankin myös Kolilla. Olen aika innoissani uudenlaisesta joulukokemuksesta ja toivon, että Pohjois-Karjalassa on paljon lunta ja pääsee hiihtämään.
Jouluihmisenä Heikkilää viehättävät kaikenlaiset jouluiset puuhat valmisteluineen, askarteluineen ja keskitalven tunnelmineen. Hänen oma tehtävänsä jo monen vuoden ajan on aattona ollut koristeista ja kattauksista huolehtiminen.
Uudeksi perinteeksi on tullut joululoman aloittaminen yhdessä puolison kanssa Rauhaniemen kansankylpylässä Tampereella. Heikkilä pitää siitä, kun jouluna pimeään aikaan pääsee näkemään perhettä, unohtamaan työasiat ja miettimään kulunutta vuotta ja elämää laajemmin.
– Pidän muutenkin vuodenkierron seuraamisesta, juhlien valmisteluista ja kulloisenkin ajan huomioimisesta arjessa. Ylipäätään tykkään kaikesta tunnelmoinnista, kynttilöistä, saunasta ja musiikista.
Kiireistä aikaa
Tänä vuonna Helsingissä asuvan Heikkilän on pitänyt kiireisenä monet näyttelyt, joissa hän ollut mukana. Hänen teoksiaan on ollut esillä Helsinki Biennaalissa, Södertäljen Konsthallissa Ruotsissa, Sequences Biennaalissa Islannissa ja Turun taidemuseon Handle with care -näyttelyssä.
Lisäksi hän valmistelee uutta teosta, joka menee esille Yhdysvaltoihin ensi huhtikuussa sekä viimeistelee julkista teosta Käpylän kouluun Helsinkiin.
– Talvella on myös muutamat ryhmänäyttelyt Ruotsin Kiirunassa ja Tukholmassa sekä Itävallan Wienissä. Lisäksi olen mukana työryhmässä, jossa pohditaan kestäviä työtapoja nykytaiteen alalle.
Korona- aika aiheutti Heikkilälle melkoista pyöritystä. Taiteilija oli sopinut monia näyttelyitä eri maihin ja seurasi samanaikaisesti useiden maiden vaihtelevia rajoituksia yrittäen ennakoida, mikä näyttely avautuu ja mikä ehkä ei.
– Usein näyttelyiden esilläoloaikaa päätettiin jatkaa pidemmäksi rajoitusten takia. Tämä aiheutti minulle paljon ongelmia, sillä samojen teosten oli tarkoitus matkustaa suoraan jonkin toiseen näyttelyyn. Päädyin tehtailemaan uusia teoksia, mikä osoittautui melko rankaksi. En myöskään päässyt matkustamaan mihinkään näyttelyyn, vaikka esillä oli minulta uusia melko vaikeasti ripustettavia teoksia.
Juuret maaseudulla
Heikkilä on maanviljelijän tytär Kuulialasta, joten hänen juurensa ovat tiiviisti maaseudulla. Hän arvelee, että pälkäneläisyys varmasti näkyy hänen taiteessaan jollain tavalla – on vain vaikea arvioida itse, miten. Heikkilälle on luonteenomaista pohtia taiteessaan omaa olemistaan suhteessa omaksumaansa luonnontieteelliseen tietoon ja sen ristiriitaisuuksiin kulttuuristen uskomusten ja tapojen kanssa.
– Haluan tehdä kuvia, joiden avulla on helpompi eläytyä ja ajatella sellaisia toimijoita ja tapahtumia, joita on vaikea ihmiskehon avulla kokea: esimerkiksi hyvin pientä mikroskooppisia oliota, puiden sisällä ja maan alla olevaa tai tapahtumia, jotka ovat niin hitaita, nopeita tai laajalle levinneitä, että niitä ei oikeastaan voi ymmärtää.
Heikkilä käyttää työskennellessään moninaisia työtapoja. Pääosin materiaaleina ovat musteet ja pigmentit kankaalle sekä kipsi.
– Tykkään löytää uusia tapoja toimia yhdessä materiaalien kanssa. Palaan usein samojen aiheiden ja työtapojen pariin. Viime aikoina monissa teoksissa valolla on ollut suuri rooli teoksen esitystavoissa.
Remonttia tehden
Viime aikoina Alma Heikkilä on viettänyt lähes kaikki viikonloput Pälkäneellä.
– Olemme remontoineet vanhempieni pihapiirissä taloa. Talo ei vielä ole siinä kunnossa, että siellä voisi majoittua, joten olemme nauttineet täydestä ylläpidosta äidin ja isän luona sekä siskon talossa. Teemme remonttia yhdessä puolison sekä vanhempieni ja veljeni perheen kanssa. Olen tästä tosi innoissani.
Kumpi näistä?
Alma Heikkilä valitsi, kumpi vaihtoehdoista on hänelle mieluisampi. Heikkilän valinnat tummennettuina.
Kesä-talvi
Maaseutu-kaupunki. Tähän sanon kyllä metsä.
Musta-valkoinen
Mansikka-mustikka
Hiihto-luistelu
Kahvi-tee
Kissa-koira. Apuaaa, näistä ei voi valita! Minulla on niin monta eläinystävää, joiden luottamus kyseessä.
