Aaseja ja muita tallin eläimiä oli todistamassa, kun Maria runsas 2000 vuotta sitten laski synnyttämänsä Jeesus-lapsen seimeen, eläinten ruokinnassa käytettävään astiaan, koska nuorelle perheelle ei ollut sijaa majatalossa. Tuon ensimmäisen joulun tunnelmia voi nyt aistia Raudanmaan Pikkupihan tallissa, raamattupiirin sinne laittaman jouluseimen äärellä. Yöksi tallin suojaan vetäytyvät Pikkupihan laamat, aasit ja vuohet.
Aasit viettävät nyt toista jouluaan Raudanmaalla tultuaan sinne viime vuoden marraskuussa. Aiko on viisivuotias emo, sen Bella-varsa on pian puolitoista vuotta vanha.
Jouluna ihmiset haluavat syödä tavallista juhlavammin ja paremmin. Lemmikkieläimillekin saatetaan antaa joitakin erikoisherkkuja. Aaseille jouluna tarjottava erikoisherkku on varsin vaatimaton.
– Pienet leivänpalat ne voivat saada. Aasit lihovat helposti. Siksi niiden pääasiallista ruokaa on oljet ja vähän heinää sekä niiden lisäksi tarvittavia vitamiineja, Pirkko Syrjäläinen kertoo minikokoisten aasien ruokavaliosta.
– Herkkujen tarjoamisen sijasta eläimiä hemmotellaan enemmänkin paijaamalla ja rapsuttelemalla, koska niistä aasit pitävät, hän lisää.
Bella käy vielä emonsa tissillä, vaikka enemmän imeminen taitaa olla läheisyyden hakua kuin ravinnon tarvetta. Siksi, että Aiko imettää vielä, se saa lisäksi jonkin verran aasinrehua.
Aaseille voi laulaa joululauluja
Pirkko Syrjäläinen kertoo aasien olevan hyviä kuuntelijoita. Tämä ominaisuus on käytössä lukuhetkissä, joissa aasi tulee viereen rauhassa kuuntelemaan, kun penkillä istuva kävijä lukee eläimelle kirjaa.
– Näin jouluaikaan niille voi laulaa vaikka joululauluja ja kertoa tarinoita tai kuiskia lahjatoiveita.
Bella ja Aiko tuovat helposti mieleen Nalle Puh -kirjoista tutun eläinhahmon, ilmeiltään masentuneen oloisen, korviaan riiputtavan aasin. Pikkupihan aasien ulkonäöstä ei kannata tehdä sen pidemmälle johtopäätöksiä, sillä oikeasti ne ovat Pirkko Syrjäläisen mukaan varsinaisia vekkuleita, jotka helposti innostuvat rallattelemaan pihalla.
Päiväsaikaan aasit viettävät paljon aikaansa ulkona. Kylmällä ilmalla niiden päällä pidetään takkeja, talvitakkeja, koska niiden karva ei ole niin tiivistä kuin esimerkiksi hevosella.
