Sydän-Hämeen Lehti poikkesi Kuhmalahden koululla kysymässä oppilaiden joululahjatoiveita. Niistä kertoivat ensimmäisen luokan Kerttu Järvenpää, toisluokkalainen Elmeri Rajala, Inkeri Järvenpää kolmannelta luokalta, neljäsluokkalainen Helmi Järvinen ja viidettä luokkaa käyvä Emilia Ristimäki.
”Toivon neulepaitoja. Ne ovat ihania, mukavia päällä. Väristä tai mallista ei ole toivetta. Toivon kilpauintikamaa, koska olen itse kilpauimari. Ei kyllä uimalaseja, koska niitä minulla on niin paljon, mutta vaikka uimapukuja. Niitä tarvitsen uusia, kun vanhat kuluvat. Sitten ehkä vielä jotain hiuspompuloita ja kaulakoruja”.
”Haluaisin oikean moottoripyörän. Vielä haluaisin oman tietokoneen ja oman television, kun nyt minun pitää lainata siskon televisiota.”
”Minä tykkään pehmoista, mikä vaan käy. Niitä on jo ainakin sänky täynnä ja korissakin pari lisää, mutta aina minä niitä toivon. Sitten haluaisin joko koiran- tai kissanpennun. Koira meillä jo ennestään on, sille kaveri. Toivon vieläkin omaa huonetta. Nyt nukun yläsängyssä. Aina olen toivonut näitä kolmea ja nyt vielä omaa tietokonetta ja televisiota”.
”Toivon polaroid-kameraa ja toiseksi posca-maalaustusseja, koska tykkään taiteilla. Olen ollut oikein auttavainen ja käyttäytynyt hyvin, niin siksi ajattelen, että toiveet saattavat toteutua. Vielä joku lahjakortti, vaikka H&M-lahjakortti voisi olla kiva. Meinasin toivoa heppakamaa, koska meillä on heppoja, mutta heppakamaa on jo valmiiksi paljon, niin sitten en toivo sitä. Meinasin myös toivoa pöytälamppua, mutta sainkin siskolta lampun, jota hän ei enää käytä”.
”Toivon makuupussia yökyläilyä varten. Toivon kuulokkeita ja kaulakoruja ja tanssivaa strutsia”.
