Mitähän se on nykyään tuo demokratia? Tavallisena demokratian ominaispiirteenä pidetään sitä, että tärkeimmistä valtiollisista asioista päättää joko kansa itse tai kansan yleisillä vaaleilla kilpailevien ehdokkaiden joukosta valitsemiensa edustajien muodostama toimielin, meillä eduskunta. Demokratiaa on valaistu myös tarinalla. Kolme työmiestä meni työpaikalleen ja jokaisella oli mukanaan eväät, aamu- ja iltapäiväkahville ja lounaalle. Aamukahvilla Pekka ehdotti, että syödään ensin yhden eväät ja sitten muilla tauoilla aina seuraavan eväät. Päätettiin yksimielisesti niin, ja aamukahvilla syötiin Kallen eväät. Tuli lounasaika ja Matti ehdotti, että mitä jos jokainen söisi omia eväitä. Kalle tietysti vastusti, kun hänen eväänsä oli jo syöty. Suoritettiin äänestys ja äänin 2–1 Matin ehdotus voitti. Se oli demokraattinen päätös.
Viime aikoina on selvästi huomannut, ettei länsimainen demokratia toimi. EU-päätöksenteossa vaaditaan usein yksimielistä päätöstä. Se ei enää tunnu onnistuvan, varsinkin kun kyse on Venäjään liittyvissä asioissa. Löytyy usein pari maata, jotka vastustavat, ja asia ei etene. He taitavat vielä olla napanuorastaan kiinni äitiinsä maatuskaan. Tuollainen yksimielisen päätöksen vaatimus on varmaan tehty sen takia, että pieniä maita ei päästäisi syrjimään. Päätöksenteko ei kuitenkaan onnistu, joten pitäisikö käytäntöä muuttaa.
Mitäpä jos EU:ssa olisikin määräenemmistövaatimus, kuten Suomessa perustuslaillisissa asioissa, niissä vaatimuksena on viisi kuudesosan enemmistö? EU-päätöksenteossa se voisi olla vaikka yhdeksänkymmenenosan vaatimus. Silloin ei yksi tai kaksi maata voisi aina kumota päätöksiä, eivätkä isotkaan sanella. Saataisiin vaikkapa kellonajan siirtely loppumaan, sitä ei ole pohdittu kuin kymmenen vuotta. Monelle maalle tärkeissä asioissa ei kuitenkaan vaadita yksimielisyyttä. EU voi heitellä päätöksiä metsien hoidosta ja maataloudesta, jotka koskevat lumista pohjolaa, muttei aurinkoista etelää.
Seuraavaksi tulee mieleen Nato, jossa näyttää olevan samat ongelmat kuin EU:ssa. Sielläkään ei saada päätöksiä aikaan, kun jarruttajat pystyvät viivyttelemään tai vastustamaan loputtomasti. He voivat pelata omaa peliään omien etujen tavoittelussa. Melkoisella varmuudella käydään monenlaista kauppaa kulisseissa. Heillä on yksimielisten päätösten vaatimuksella keinot kiristää. Natokin voisi muuttaa päätöksenteon määräenemmistöiseksi. Loppuisi tuo tietynlainen pelailu. Elämme tällä hetkellä vaarallisia aikoja ja aika kuluu parin maan vetkuttelussa. Mitä sitten jos tarvitaan Natossa kovia päätöksiä?
Kolmas selkeä toimimaton instanssi on YK ja varsinkin sen turvallisuusneuvosto. Siinä on viisitoista maata, joista viisi on pysyviä, Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat. Muut edustajavaltiot vaihtuvat. Turvallisuusneuvoston päätösten ongelma on, että viidellä pysyvällä maalla on veto-oikeus, jolla ne voivat aina vesittää päätöksen. Ei siis toimi minkäänlaisena pakotteena. Tuo vain esiin ongelman, muttei siihen ratkaisua. Eiköhän tässä olisi jo aika siirtyä demokraattiseen päätöksentekoon? Veto-oikeus takaa sen, ettei yksikään noista viidestä maasta saa koskaan mitään sanktioita tai konkreettista komentoa muuttaa tapojaan, sillä eihän kukaan itseään tuomitse, eikä kaveriaan. Ei ainakaan helposti. Harvoin edes myöntää virheensä.
Suomessa pidetään parhaillaan vaaleja, joissa kansa saa valita presidentin. Valintaan ei ole kenelläkään veto-oikeutta, ainoastaan arvostella voi. Sitä taidetaan tehdä jo etukäteen. Eduskunta valittiin ihan vaaleilla viime vuonna. Hyvä niin, että kansa voi äänestää miten haluaa. Toiset siirtyvät oppositioon ja toiset valtaan. Tätäkään ei enää suvaita, vaan demokraattista päätöksentekoa vastustetaan monella keinolla ja monissa instansseissa, joilla ei ole edes äänioikeutta. Onneksi ei kuitenkaan ole veto-oikeutta ja yksimielisen päätöksen vaatimusta, sillä silloin mikään ei toimisi.
