Vuonna 1970 mahdolliseksi tullut ennakkoon äänestäminen on suosittua.
Tämän vuoden presidentinvaaleissa Pälkäneellä äänesti ensimmäisellä kierroksella ennakkoon 45 prosenttia ja varsinaisena vaalipäivänä 29,8 prosenttia äänioikeutetuista. Kangasalla sunnuntai toi uurnille 32,1 prosenttia äänioikeutetuista, kun 46,2 prosenttia oli antanut äänensä jo ennakkoäänestyksen aikana. Presidentinvaalit ja Sydän-Hämeen kunnat eivät ole jakauman suhteen mikään poikkeus; ennakkoäänestys on tuonut varsinaista vaalipäivää enemmän ääniä uurnaan niin alue, kunta- kuin eduskuntavaaleissakin.
Ennalta äänestämisen suuren volyymin ymmärtää: aikaa on useita päiviä, eikä enää ole aikoihin tarvinnut osata esittää syitä, joiden vuoksi on estynyt äänestämästä varsinaisena vaalipäivänä. Nykyisin ennakkoäänestyksessä korostuu vapaus valita itselle sopiva aika ja paikka.
Jos ja kun enemmistö äänestäjistä on liikkeellä ennakkoon, joku voisi kyseenalaistaa varsinaisen vaalipäivän merkityksen tai hyödyn siitä koituviin kustannuksiin verrattuna.
Varsinaisella vaalipäivällä on kuitenkin merkitystä. Sen myötä kalenteriin saadaan lyötyä yksi tietty päivämäärä epämääräisen ilmassa roikkuvan aikajänteen sijaan. Selkeä yksi päivä nostaa vaalit esiin sekä ihmisten välisissä keskusteluissa että tiedotusvälineissä ”pääpäivänä” niin, että äänestämättä jättäminen ei ole perusteltavissa ainakaan sillä, että se arjen rallissa vain unohtui. Samalla vaaleille saadaan selvästi hahmotettava draaman kaari, alku ja loppu – joista jälkimmäisen merkitystä ei voi väheksyä aikana, jolloin ihmisillä tuntuu olevan liikaakin päällekkäisiä keskeneräisiä projekteja.
Yhtenäiskulttuurin pitkälti menettäneessä ajassa se myös rakentaa yhteisöllisyyttä tavalla, johon yltää enää harva tekijä.
