– Se edellinen otto oli tosi levällään, sitä ei voi käyttää, rumpali Sampo Haapaniemi sanoo.
Näyttöä vahtaavan Rami Hännisen kädet käyvät edessä olevan koneen säätimillä.
Kappaleen sama kohta kuunnellaan uudelleen. ”Kaikki etsii elämässään jotakin”, laulaa Kyösti Mäkimattila kaiuttimista.
Ja uudelleen.
– Ota tuosta tuo yksi tahti, siinä oli sellainen huono kohta. Siinä ”the otossa” taas taukoon meno on tosi huono, basisti Jarno Karjalainen tuumaa.
Hänninen säätää jälleen näytöllä näkyviä erivärisiä palkkeja. Äänitettäviä raitoja on kaikkiaan yli kolmekymmentä.
– Tällä lailla? hän kysyy.
– Joo, Karjalainen vastaa ja molemmat katsovat toisiaan hyväksyvästi nyökäten.
Toisessa tahdissa ääni silti sammuu Karjalaisen korvaan liian aikaisin.
Hiomista voi siis olla vielä edessä, mutta nyt alkaa painaa päälle ruokatauko. Viereisessä huoneessa istuva Mäkimattila arvelee suuntaavansa läheiseen Aapiskukkoon, ja Kaihon Karavaani -yhtyeen jäsenetkin alkavat kiskoa talvitakkejaan päälle. Ainoastaan Jiri Kuronen jää kyydistä, hän tilaa muilta pizzan ja virittelee sohvalle itselleen torkahduspaikkaa kertoen samalla edellispäivän värikkäästä Uber-kyytikokemuksestaan.
Studioisäntä Rami Hänninen kaivaa jääkaapista valmissalaatin. Hänen mukaansa äänittämisen helpoin vaihe on, kun koko bändi soittaa. Tänään Kaihon Karavaanin jäsenet on ripoteltu soittimineen eri puolille studiota äänivuotojen minimoimiseksi.
– Äänittäjä huomioi kokonaisuutta, keskittyy soundeihin ja balanssiin. Soittajilla on sitten näkemyksensä omasta osuudestaan, Hänninen taustoittaa.
Hänen mukaansa äänittäjälle – tai joskus miksaajalle – lankeaa helposti myös tuottajan pesti, jos studiossa on kokematon bändi. Hän itse kiinnostui soiton äänittämisestä jo samoihin aikoihin kuin aloitti musisoinnin.
– Minulla on aina ollut visio siitä, miltä sen soiton tulisi kuulostaa valmiina. ”Taimi”- ja vireasioita harjaantuu kuulemaan, ja mitä tiukemmin kappale on soitettu, sitä helpommin sieltä huomaa ne virheet.
Hän vertaa musiikin tekemistä ja miksaamista ruoanlaittoon.
– Otetaan useita hyviä raaka-aineita, yhdistetään niitä sopivassa suhteessa ja lisätään sopivassa suhteessa myös mausteita mutta niin ettei mikään erotu häiritsevästi. Tai voihan siinä olla esimerkiksi tosi paljon chiliä, jos haluaa, mutta pitää muistaa, että se ei saa peittää kaikkea alleen, se ei ole tarkoitus.
Oli musiikillinen ruokalaji tai annos mikä hyvänsä, kaiken ytimessä pitää aina olla hyvä biisi, joka on soitettu hyvin.
Tarkkaa työtä
On vasta tammikuu, mutta Kyösti Mäkimattila ja Kaihon karavaani ovat jo levyttämässä kolmea joululaulua. Syy varhaiselle ajankohdalle on se, että solisti ja yhtye olivat yhdessä joulukiertueella viime vuoden lopulla. Siellä soitettiin myös aiemmin levyttämättömiä kappaleita, jotka kiertueen aikana pikkuhiljaa hioutuivat entisestään – ja ovat vielä kaikilla tuoreeltaan muistissa.
– Sovitustyötä tehdään edelleen, ja tässä kohtaa myös sellaista ensi käden editointia, Rami Hänninen sanoo ja kauhaisee haarukallaan lisää salaattia.
Bändi on saapunut hänen studioonsa Pälkäneelle aamulla, pystyttänyt ja mikittänyt soittokamat sekä hoitanut sound checkin eli tarkastanut, että kaikki toimii kuten pitääkin. Hännisen mukaan harva soittaja jännittää studio-olosuhteissa, joissa kaikki on mahdollista soittaa tarvittaessa uudelleen ja miettiä asioita vielä uusiksi. Käytännössä biisejä ei kuitenkaan hinkata loputtomiin, vaan niistä vedetään yleensä pari–kolme ottoa.
– Laulajia ehkä hermostuttaa eniten. Studio on kuitenkin aika paljastava ja raadollinen ympäristö etenkin laulun suhteen.
Laulajien ohjaaminen onkin välillä melkoista tasapainoilua ja vaatii melkeinpä henkisen valmentaja kyvykkyyksiä.
– Korjattavia asioita on tuotava esiin tosi rakentavasti. Alkuaikoina saatoin itse sortua äänittäjänä siihen, että aloin tarjota omaa näkemystäni ja ohjata liikaa. Tuntosarvet on oltava vähän koko ajan esillä, mutta samalla on mietittävä, mihin asioihin kannattaa puuttua.
Hännisen mukaan äänittäessä ei koskaan pitäisi ajatella, että ”kyllä se sitten miksauksessa saadaan laitettua kuntoon”.
– Mitä paremmin tämä työvaihe on tehty, sitä helpompaa on kaikki myöhemmin, hän huomauttaa.
Kun soitot ja laulut ovat purkissa, ne miksataan ennen masteroijalle lähettämistä.
– Siinä ei useinkaan ole bändi paikalla, vaan se on sellaista yksinäistä hommaa. Laitetaan asioita balanssiin keskenään, mikä on oleellisin osa miksausta. Siirrellään vähän ääniä, viritellään laulua… se on yllättävän isossa osassa nykyisin. Mutta se on sitten syksyn hommia.
Lue myös:
