Vihdoin kunnon talvi, huokaisee joku. Toinen päivittelee jatkuvaa lämmittämistä ja puiden kantamista. Hermot kireällä tuijotetaan mittaria ja pelätään putkien jäätymistä. Missä ihmeessä se ilmastonmuutos viipyy, koska meillä viinirypäleet kasvaa?
Kyllähän se ilmastonmuutos on tosiasia, mutta näyttää meillä keikuttavan vähän toisinpäin. Kohta taas kesällä hikoillaan ja haetaan varjopaikkoja.
Talvi ja lumen määrä tuovat kaikenlaisia iloja ja murheita. Lumen jatkuvaan kolaamiseen tuskastuu yksi jos toinenkin. Joku voi saada sydämen tykytyksiä ja ahdistuu muutenkin. Pitäisikö muuttaa kerrostaloon? Tai vetäytyä talvilevolle pirttiin ja kurkata vasta keväällä pihalle, miltä näyttää.
Toisaalta lumi suojaa vesijohtoja ja muita rakenteita. Ennen oli varsin yleistä, että rakennusten ympärille heiteltiin sokkelia myöten lumikerros, veto lattialle väheni ja lämpö pysyi pirtissä.
Auramiehet ovat nyt innoissaan, kun hommia riittää, kunhan vain dieselit pysyvät notkeina ja koneet hyrskyttävät.
Lumesta on luonnossa monille eläville suurta hyötyä, mutta monille myös selvää haittaa. Hyötyjiä ovat ainakin hiiret ja myyrät, jotka pystyvät piilottelemaan lämpöisessä lumen alla ja vain hetkittäin piipahtavat pinnalle kurkkimaan.
Vaikeuksia lumesta tulee ainakin hiiriä pyydystäville pikkupedoille ja pöllöille. Tänäkin talvena nälkiintyneitä pöllöjä on joutunut hoitoon, kun ravinto käy vähiin. Ennen kevättä osa pöllöistä menehtyy nälkään.
Ihmisille lumi antaa mahdollisuuden erilaisiin talvirientoihin. Löytyy laskettelua, hiihtelyä, pilkkimistä, lumilinnoja, lumenluontia ja muuta hauskaa hikihommaa. Kun vaan lähtee pihalle ihmettelemään.
Sellaista se on. Kyllä talvellakin voi puuhastella.
