Kaikki alkoi Pentti Konttilasta, miehestä, joka 57 vuotta muualla asuttuaan palasi takaisin kotikonnuilleen Kuhmalahdelle ja katseli hiljentynyttä kyläraittia Pohjassa.
– Ei kauppoja, ei toimintaa. Mietin itsekseni, että olisiko mahdollista saada kerho, että olisi muutakin kuin kotona olemista. Monet entisajan tuttavistani ovat kuolleet ja nuoremmat ihmiset ovat muuttuneet niin, ettei heitä enää tunne. Aloin puhua Liisalle apteekissa, että mitä hän tuumaisi kerhon perustamisesta.
Liisa Alanko tarttui toimeen ja kysyi entisen terveysaseman omistavalta Riitta Tuomiselta, voisiko kyläkerho kokoontua terveysasemalla. Lupa veloituksettomaan aulatilan käyttöön tuli, minkä jälkeen ideasta toiminnaksi jalostunut hanke eteni niin, että kyläkerholla oli ensimmäinen kokoontumiskerta lokakuun lopulla.
Tämän vuoden alusta lähtien kyläkerhossa on kokoonnuttu kolmen viikon välein torstai-iltaisin klo 18. Seuraavan kerran ollaan koolla 14.3.
Kyläläiset, etenkin muualta muuttaneet ihmiset ovat ottaneet kyläkerhon innostuneesti vastaan. Illan ohjelmasisällöstä ja väkimäärästä kirjaa pitävä Liisa Alanko tietää kertoa, että jokaisella kerhokerralla on ollut pitkälti toistakymmentä osallistujaa. Varsinainen kävijäryntäys koettiin Elämäni biisi -illassa, jolloin kyläläisten yhteisessä olohuoneessa viihtyi yli 20 kävijää.
– Joka kerralle on koitettu järjestää joku aihe, vaikka jotkut sanovat, ettei aihe ole aina tarpeen, että voisi vaan rupatella, sanoo Alanko, joka yhdessä Tuomisen ja Marita Heikkisen kanssa on vastannut monien ilmaan heitettyjen ideoiden käytännön toteutuksesta.
Kyläkerhoon suoraan avannosta
Soile Hietikko tulee kyläkerhoon miltei sananmukaisesti suoraan avannosta, koska rantasaunalla ovat puitteet valmiina harrastajille tuntia ennen kyläkerhon alkamisaikaa.
– Olin siellä jo 16.45 ja ehdin käydä avannossa neljä kertaa, valottaa Hietikko aikatauluaan ja kertoo osallistuvansa kylän aktiviteetteihin sillä periaatteella, että kannattaa mennä, kun järjestetään.
– Kyläkerhossa on erittäin antoisaa. Täällä tutustuu uusiin ihmisiin, hän kehuu.
Kuhmalahdella varttunut ja Tampereella 30 vuotta asunut Soile Hietikko on palannut takaisin synnyinsijoilleen.
– On ollut miellyttävää huomata, miten mukavaa on asua maaseudulla. Vaikuttaa siltä, että elämä on täällä jotenkin kiireettömämpää.
Syksyllä Pohjan kylälle muuttaneista Kristiina ja Juha Laurosesta tuli aktiivisia kyläkerhossa kävijöitä pian sen jälkeen, kun he olivat saaneet tavarat paikoilleen uudessa kodissaan.
– Apteekki oli ensimmäinen palvelu, mitä täällä käytimme. Siellä tutustuimme Liisaan, joka kertoi meille kyläkerhosta ja muista alueen palveluista.
Hietikon tavoin Lauroset listaavat ihmisiin tutustumisen kyläkerhon yhdeksi antoisaksi puoleksi. Kaikkinensa he iloitsevat siitä, miten he ovat lyhyessä ajassa, vain muutamassa kuukaudessa saaneet paljon uusia ystäviä uudella asuinalueellaan.
Motoristit kutovat sukkia satoja pareja vuodessa
Helmikuun toisella kokoontumiskerralla aiheena oli hyväntekeväisyys, hyvän tekeminen toiselle ihmiselle. Kristiina ja Juha Laurosen käsissä olleet sukankutimet antoivat vahvoja viitteitä heidän tavastaan tehdä hyvää.
– Kudomme sukkia vanhainkoteihin, asunnottomille ja ensi- ja turvakoteihin varmaan jonkun 200-300 paria vuodessa.
– Ostamme lankoja itse ja saamme niitä jonkin verran lahjoituksinakin. Tämä on meidän harrastuksemme ja vaikka se maksaa, niin saamme tehtyä hyvää toisille.
Hyvän tekeminen ei Laurosilla jää sukkien kutomiseen. Sen lisäksi he ovat mukana Motoristit koulukiusaamista vastaan -projektissa kiertämässä Suomen kouluja maksaen omat bensansa ja muut vierailuihin liittyvät kulut. Vuorollaan pariskunta käy hoitamassa kissoja Sahalahden hätäkissalassa. Tukea saa myös kaksi kummityttöä Gambiassa.
Marita Heikkinen kertoo olevansa eläinten oikeuksien puolustaja, jolla oli kummihevonen Romaniassa. Myös vähäosaiset ihmiset ovat saaneet hänet aktivoitumaan.
– Järjestin pari vuotta sitten asunnottomille takkikeräyksen. Aivan hirveästi tuli hyvää tavaraa.
Sähkömoottorisaha kokoon apteekissa
Liisa Alanko pyrkii työssään apteekissa tekemään enemmän kuin mikä on pakollista.
– Vien lääkkeitä kotiin, autan asiakkaita, joilla ei ole riittävästi digitaitoja, joskus olen koonnut apteekissa jopa sähkömoottorisahan.
– Tuntuu, että olemme kirjaston Annen kanssa niin kuin omaa perhettä asiakkaille, Alanko lisää.
– Sekin on pienellä kylällä hyvä teko, että yrittää osallistua alueella järjestettäviin tapahtumiin.
Riitta Tuomisen sydämen asiana on avustaa Taysin lastenosastoa, keskolaa, jossa hänen poikaansa hoidettiin, kun tämä syntyi ennenaikaisesti niin pienenä, että mahtui hoitajan kämmenelle.
Soile Hietikko miettii arjessaan, miten reagoida sanomisiin, joista välittyy se, että ihmisellä on syystä tai toisesta ollut huono päivä.
– Joskus voi antaa asian olla, eikä lähteä siihen mukaan. En halua aiheuttaa eripuraa, pikemminkin päinvastoin.
Hymyile, jos aikaa on yksi sekunti
Jos sinulla on aikaa vain yksi sekunti, niin hymyile vastaantulevalle tai jaa positiivisia viestejä sosiaalisessa mediassa. Nämä vinkit löytyvät tehdaanhyvaa.fi -sivustolta, jolta Marita Heikkinen oli koonnut tulosteen Pohjan kyläkerhon osallistujille. Samassa ajassa ehtii valita kaupasta kestävän kehityksen tuotteen.
Jos aikaa on minuutin verran, vaihda muutama ystävällinen sana tuntemattoman kanssa, kysy läheiseltäsi, mitä tälle kuuluu tai tee lahjoitus jonkin hyvää tekevän tahon tilille.
Tunnissa ehtii sivuston vinkkien mukaan auttaa ystävää, naapuria tai tuntematonta jossain askareessa. Tunti riittää myös jotain hyvää asiaa ajavan Facebook-ryhmän perustamiseen ja jäsenten kutsumiseen tähän ryhmään.
