81-vuotiaan Joe Bidenin kompurointia, tököttävää kävelyä ja suusta lipsahtelevia muistivirheitä seurataan tarkkaan. Muutamaa vuotta nuorempi Donald Trump käyttäytyy ja liikkuu huomattavasti energisemmin, mutta puheet vaikuttavat täältä katsottuna välillä melko levottomilta. Erikoista, ettei maailman mahtimaasta löydy nuorempia potentiaalisia presidenttiehdokkaita näiden kahden epäsuositun tilalle tai ainakin rinnalle. Esivaalit vaikuttavat ennalta taputelluilta.
Väistämättä tulee mieleen 1970-luvun jälkimmäinen puolisko, jolloin vuonna 1900 syntynyttä silloisen mittapuun mukaan vanhaa Urho Kekkosta pönkitettiin jatkamaan jopa poikkeuslailla. Neuvostoliiton painostus ja pelko toki vaikuttivat asiaan. Urkkia uskalsivat ääneen vastustaa oikeastaan vain Georg C. Ehrnrooth, Tuure Junnila ja Veikko Vennamo.
Henkilöpalvonta yltyi maksimaaliseksi Kekkosen täyttäessä 80 vuotta. Järjestettiin jättikeräys ja komennettiin varusmiehet kulkemaan ovelta toiselle. Juhlaa vietettiin päivätolkulla, lehdet kirjoittivat sivukaupalla ja suuri joukko ulkomaisia päämiehiä vieraili maassamme. Poliitikot pelasivat taustalla aikaa ja samalla raakaa presidenttipeliä.
Presidentin muisti alkoi pettää myös julkisissa esiintymisissä. Puheet oli kirjoitettu isolla fontilla paperilapuille, joita lyhyeenkin esiintymiseen karttui paksu nippu. Siitä huolimatta sanat eivät välittyneet paksujen silmälasien taakse kunnolla muuttuakseen tolkulliseksi puheeksi. Lähipiirissä ongelmat todennäköisesti tiedettiin hyvin, mutta niistä ei saanut puhua. Tiedotusvälineet vaikenivat.
Lopullinen niitti naksahti Islannin kalastusreissulla elokuussa 1981. UKK kävi pyyntimatkoilla satujen saarella vähintään vuosittain. Lehdistö seurasi aiemmin päivittäisiä saaliita kilojen tarkkuudella. Presidentin kanslia antoi ymmärtää jo ennen lähtöä, ettei matkalle haluta mediaa. Helsingin Sanomat ei puolittaista kieltoa noudattanut. Puolta kilometriä lähemmäksi rantaa ei heitäkään päästetty ja kerrottiin Kekkosen kalastavan julkisuudesta piilossa. Pois lähtiessä otettiin valokuva, jossa potilasta autettiin lentokoneen rappusissa. Syyskuussa vanha presidentti jäi kuukauden sairauslomalle eikä enää palannut koskaan työhönsä. Poliisin lisäksi lehtimiehet päivystivät ympärivuorokautisesti Tamminiemen portilla. Joskus saatiin kuvia, joissa lääkärit tai turvamiehet kävelyttivät vanhusta käsipuolesta.
Vielä 1980-luvun alkupuolella valtaa pitävien möhläyksistä tai heidän tehtäväänsä vaikeuttavista sairauksista tai muista ongelmista ei kerrottu julkisesti kuin harvoissa tapauksissa. Jos joku aviisi asioista uutisoi, puhuttiin roskalehdistöstä. Niitä tilattiin puolittain salaa kotiin ja luettiin parturissa.
Nyt Bidenin kompastuessa puhepöntöstä poistuessaan liikkuvat kuvat leviävät sekunnissa ympäri maailman ja miljoonat ihmiset arvuuttelevat presidentin työkuntoa. Meillä käyttäydytään jonkin verran hienotunteisemmin ainakin julkisessa mediassa.
Itänaapurin presidentinvaaleilla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Putin ei enää lennä kotkalla, mutta vähän yli seitsenkymppisenä kiirehtii rivakasti paikasta toiseen ja poseeraa vaikuttavasti. Hän on kuitenkin poistunut vuosien varrella julkisuudesta pitkiksi ajoiksi. Miehen kirjoitetaan sairastavan kenties syöpää, parkinsonia tai kärsivän sydänviasta. Diagnoosit perustuvat arveluihin. Ehkä niissä näkyy myös toivon kipinä. Jospa julmuri saataisiin kammetuksi sivuun.
Suomessa tilanne näyttäytyy tänä päivänä peräti toisenlaiselta kuin Yhdysvalloissa. Maaliskuun alussa virkaan astunut Alexander Stubb on kautensa päättyessä vähän yli kuusikymppinen. Myöskään Pekka Haavisto ei tuohon tehtävään olisi ollut yli-ikäinen. Väistyneen 75-vuotiaan Sauli Niinistön muistia tai järjenjuoksua ei kukaan kyseenalaista.
Kävipä valtameren takana reilun puolen vuoden päästä kuinka hyvänsä, tuskin siellä voittanut ehdokas menee kehumaan hävinnyttä hänen vaalivalvojaisiinsa. Itänaapurissa ei tarvitse kätellä kuin itseään.
