Pekka Hyysalo oli nuori lupaava freestyle-laskija, joka sai toteuttaa unelmaansa sukset jalassa eläen omien sanojensa mukaan täydellistä elämää. Rankinglistalla hän oli maailman yhdenneksitoista paras big air -laskija.
– Halusin pudottaa sijoituksesta yhden ykkösen pois, halusin olla paras, hän kertasi tulevaisuuden suunnitelmiaan viitaten kauden 2010 loppuvaiheisiin.
Sekunnin murto-osassa, Ylläksen rinteillä, taistelu rankingsijoituksista vaihtui taisteluun elämästä, kun hän pyöri temppunsa yli.
Kohtalokas päivä tuli vastaan 28.4.2010. Hyysalo kuvasi viidettä päivää kavereiden kanssa elokuvaa, kun jäljellä oli enää viimeinen lasku, viimeinen temppu.
– Oli vähän huono keli. Pilviä alkoi kertyä taivaanrantaan, tuli kiire tehdä vielä yksi temppu, jonka halusin videolle. Olin tehnyt sen tempun satoja kertoja aiemmin. Takaa iski erittäin voimakas tuulenpuuska, joka tarttui minuun ja pyörin hyppyni yli.
Et enää ikinä laske
Pekka Hyysalo sai onnettomuudessa erittäin vakavan aivovamman, menetti liikuntakykynsä, menetti puhekykynsä ja vaipui koomaan 17 päiväksi. Runsas kuukausi onnettomuuden jälkeen nuoren miehen ylioppilasjuhlia vietettiin Tyksin teho-osaston perhehuoneessa.
– Sain kielenkärjelläni maistaa suklaavanukasta, mutta se piti sylkäistä pois, koska hengitysputki ei sallinut nielemistä, hän kertoi hievahtamatta tarinaa kuunnelleille Sariolan yläkoulun oppilaille.
Hyysalo kuvaa sängyssä makaamaansa kesälomaa pisimmäksi ja tylsimmäksi ikinä. Loppukesästä alkoi sadella kutsuja big air -kisoihin.
– Oli pikkuongelma. En pystynyt edes kävelemään itse. Kysyin ylilääkäriltä, milloin pystyn taas laskemaan? Lääkäri särki minun sydämeni sanomalla, että en usko, että pystyt enää ikinä laskettelemaan.
– Laskeminen oli ollut minulle kaikki kaikessa. Maailmani romahti. Olin laskenut kaiken sen varaan, että pystyn toteuttamaan unelmani. Itkin varmaan viikon putkeen, kaikki tuntui menetetyltä, mikään ei kiinnostanut.
Nouse tai jää sänkyyn
Pekka Hyysalon märehtiessä tuskaansa hänelle valkeni tulevasta kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä sänkyyn itkemään, mikä tarkoittaisi todella tylsää elämää – tai ottaa itseään niskasta kiinni. Hyysalo valitsi jälkimmäisen, kuntoutti itseään määrätietoisesti, mikä johti siihen, että hän käveli itsenäisesti puoli vuotta onnettomuuden jälkeen ja oli suksilla 11 kuukauden kuluttua onnettomuudesta.
Runsas kolme vuotta onnettomuuden jälkeen Hyysalo sai kutsun TV-ohjelmaan, jossa hän kertoi julki ison tavoitteensa, halunsa juosta täyspitkä maraton. Vuonna 2014 hänet valittiin positiivisimmaksi suomalaiseksi.
– En meinannut uskoa, että tällainen kunnia tuli minun kohdalleni, hän luonnehti tuntemuksiaan.
Tavoite juosta maraton käynnistyi alkuetappina Turussa 2,7 kilometrin juoksulla, johon Hyysalo haastoi mukaan kaikki sohvaperunat.
– Se oli rankin lenkki ikinä. Maaliin tulon jälkeen kaaduin maahan, oksensin. Hetken kuluttua minut kannettiin ambulanssiin. Tuossa vaiheessa moni järkevämpi ihminen olisi varmaan jo luovuttanut, mutta minä päätin, että vaatii vain lisää treeniä.
Täyspitkää maratonia mies ei ole juossut, vielä, mutta 21,8 kilometrin matka on jo selätetty. Uudelleen puhumaan opettelukin edistyi niin, että vuonna 2016 hän sai ottaa vastaan Vuoden puhuja -tittelin.
