Elämää ei voi ennustaa. Ei voinut aikoinaan Riitta Lehtokaan aavistaa, mihin hiihtoreissu uppo-oudon Luopioisten kirkonkylän rantaladulla 2000-luvun alussa johtaa.
Hänellä oli jo tuolloin parturi-kampaajana takanaan lähes neljännesvuosisadan ura, jossa kuitenkin oli juuri käännetty uusi lehti. Pitkään Rovaniemellä yrittäjänä toiminut Lehto oli muuttanut hiljattain Pirkanmaalle, Kangasalle. Sopivaa liikehuoneistoa tai myynnissä olevaa parturi-kampaamoa ei kuitenkaan paikkakunnalta millään löytynyt, minkä vuoksi hän työskenteli Tampereella.
– Sitten tuli se tilanne, kun asiakaspenkkiin istui luopioislainen nainen, joka kertoi, että siellä tarvittaisiin pian kampaajaa, koska nykyinen on lopettamassa, hän muistelee.
Asiakkaan puheiden houkuttelemana Riitta ja hänen tuleva miehensä Aaro Turunen lähtivät aistimaan Luopioisten tunnelmaa.
– Lähdimme Luopioisiin hiihtämään talvipäivänä. Kuuntelimme järvellä hiljaisuutta, ja mietimme, olisiko kiva jopa muuttaa tänne seudulle asumaan. Istuimme syömässä eväitä siinä yksillä rantakallioilla, emmekä ikinä olisi voineet kuvitella, että ne olisivat joskus meidän omat rantakalliomme.
Näin kuitenkin kävi, kun tontin hankkiminenkin lähti etenemään vielä samalla hiihtoreissulla.
Yksi asia johti muutenkin pian toiseen. Autoon polttoainetta Aaro Turuselle toimittamassa ollut Erkki Toivari tiesi kertoa, että kaupan ja apteekin läheisestä talosta oli muuttanut pois ompelija, ja tämä vuokratila voisi sopia paikaksi Riitan parturi-kampaamolle. Hyväksi todettua paikkaa alettiinkin pian laittaa uuteen kuosiin Parturi-kampaamo Hiuskukkiaksi nimettyä liikettä varten.
– Paikassa oli ollut lyhyempiaikaisia vuokralaisia, joten lupasin avaimen luovuttaneelle Mikko Iisakkilalle olla vähän pidempään.
Oli vuosi 2004. Vielä siinä kohtaa oli vaikea aavistaa Luopioisissa viihdyttävän niin hyvin, että yrittäjä tulisi myöhemmin ostamaan liiketilan itselleen ja viettämään siellä yrityksen 20-vuotisjuhlia. Työmatka Kangasalta katsottiin ennen pitkää liian raskaaksi, ja pari muutti asumaan Luopioisiin heinäkuussa 2005 – samoihin aikoihin, kun he viettivät häitään Luopioisten kirkossa ja Riitasta tuli Turunen.
Vuosien varrella moni asia on toki muuttunut. Asiakkaista on tullut pitkälti tuttuja ja ystäviä, eikä heidän kanssaan luonnollisesti enää aikoihin ole tarvinnut käydä läpi taustoja Turusen Luopioisiin päätymisestä. Puhuttavaa silti riittää.
– Väistämättä maailmantilanne aiheuttaa nykyisin keskusteluja enemmän kuin joskus ennen, tilanne rasittaa ja ahdistaakin ihmisiä. Muutenkin keskustelut asiakkaiden kanssa ovat syvällisempiä. Ihmiset avautuvat asioistaan. Voin olla jollekulle ainoa henkilö, jolle hän pystyy tietyistä asioista puhumaan.
Parturi-kampaaja tiedostaa hyvin, että vastavuoroisesti hänen on oltava asiakkaan luottamuksen arvoinen.
– On tärkeää, että voi puhua asioista luottamuksellisesti. Itselläni on onneksi myös sellainen luonteenpiirre, etten jää liiaksi itse murehtimaan muiden asioita – eräänlainen väliaikaisen unohtamisen kyky on siinä mielessä hyvä taito. Mutta kyllä täällä kevyempää ”smalltalkia” väännetään myös ja välillä nauru raikaa. Juuri keskustelut erilaisten ihmisten kanssa antavat suurta elämänrikkautta ja ovat myös ammatin hyviä puolia, Turunen sanoo.
Itse työssä hän nauttii eniten luomisprosessista – kun saa luoda ja toteuttaa muotoja, malleja ja värejä.
– Kehitys alalla on tuonut helpompia ratkaisuja ja hyviä tarvikkeita, joilla voi saada parempia lopputuloksia. Tietotekniikan kanssa voi olla välillä hankaluuksiakin, mutta esimerkiksi sähköinen ajanvarausjärjestelmä on aivan kertakaikkisen loistava. Olen kyllä vuosien varrella myös yrittänyt opettaa ihmisiä siihen, että varattaisiin samalla käynnillä jo seuraava aika.
Hän on tyytyväisenä pannut merkille myös eräänlaisen hiusasioiden arvostuksen nousun vuosien varrella.
– Tuotteet ovat muuttuneet tosi paljon hiusystävällisemmiksi, silti esimerkiksi alle 16-vuotiaiden hiuksia ei suositella värjättäviksi. Lisäksi lapsia tuodaan nykyisin aika paljon parturi-kampaamoon, kun silloin joskus hiuksia lyhenneltiin enimmäkseen kotona.
