Kulunut talvi on ollut koettelemusten aikaa. Taitaa olla jo kolmas runsasluminen talvikausi perätysten. Lumien lisäksi pakkasiakin oli ihan riittävästi. Myyräkannat ovat olleet alamaissa ainakin Hämeessä ja osin muuallakin Etelä-Suomessa. Kun pöllöille ei ole ollut riittävästi pyydystettävää, osa niistä hakeutuu asutusten läheisyyteen, jossa ne yrittävät pyydystää vaikka puluja ja ruokintapaikoilta pikkulintuja. Ruokintapaikat vetävät puoleensa myös pikkujyrsijöitä paremmin saataville.
Syksyllä koettiin ennätyksellinen kuusitiaisten vaellus. Valtaosa oli varmasti lähtöisin Venäjän puolelta, mutta myös meikäläiset kuusitiaiset lähtivät innolla mukaan vaellukseen. Parhaina päivinä lintuasemilla laskettiin päivässä kymmeniä tuhansia vaeltajia. Ennätys lienee Hangossa laskettu noin 70 000 lintua. Myös Singnilskärin lintuasemalla oli muutamina päivinä yli 10 000 vaeltajaa. Lintuja saatiin myös merkittyä ja niistä on kertynyt myös löytöjä.
Hangossa merkittiin lokakuun lopulla 2023 kuusitiainen, joka tavattiin kuukautta myöhemmin Norjan Telemarkista, etäisyyttä 760 kilometriä. Samoin Hangossa lokakuun alussa merkitty yksilö tavattiin marraskuun puolivälissä Norjan Rogalandista. Kuusitiaiset vaelsivat nyt löytöjen mukaan länteen ja lounaaseen. Löytöjä tuli myös Liettuasta ja Venäjän Kaliningradista. Kun pääosa kuusitiaisista lähti vaellukselle, talvikanta ruokintapaikoilla oli hyvin vähäinen. Vasta maaliskuun alkupuolella pariskuntia alkoi ilmestyä ruokinnoille.
Mustarastas on jo vakiintunut talvehtija. Alkutalvesta niitä olikin aika hyvin: omilla ruokinnoilla parhaimmillaan 4–8 yksilöä. Pakkasten tultua linnut vähenivät. Joko siirtyivät etelärannikolle tai sortuivat pakkasiin.
Urpiaisilla on nyt ollut ennätyksellinen talvikausi. Ruokintapaikat ne valtasivat helmikuulla. Lintuja oli parvissa usein 200–300 yksilöä. Ruokinnoilla kävi melkoinen vilske, ja kuorittu auringonkukka tahtoi nopeasti loppua. Urpiaisten luonnollista ravintoa ovat etenkin koivun ja lepän siemenet, haluttua ovat myös rikkaruohojen siemenet. Mutta eniten urpiaiset ovat riippuvaisia koivun siemensadosta, joka paljolti säätelee niiden esiintymistä. Nyt näyttäisi olevan varsin hyvä siemenvuosi ja urpiaisetkin ovat sen todenneet. Urpiainen on varsinaisesti Pohjois-Suomen laji, mutta voi hyvinä vuosina pesiä myös täällä etelämpänä. Talvikaudella se voi olla Etelä-Suomessa hyvin yleinen ja näkyvä. Urpiainen on sitkeä pohjolan asukas, vanhin suomalainen urpiainen on elänyt 10 vuotta 6 kuukautta.
Urpiaisen väritys vaihtelee suuresti, ja keväiset koiraat voivat olla tosi komeita. Niiden otsa ja rinta ovat kirkkaanpunaisia. Urpiaiset ovat hyvin vilkkaita ja rauhattoman tuntuisia, hetkessä koko parvi lehahtaa lentoon pallomaisena rykelmänä ja katoaa korkeuksiin.
