Istuimme Olohuoneessa, joka sijaitsee entisen Kukkian Kaupan tiloissa Luopioisten taajamassa. Sinne oli tuotu nippu vanhoja valokuvia, jotka olivat peräisin Perheposti-lehdestä. Sen toimitus oli Luopioisten Puutikkalassa noin 1980-luvulla. Kylä oli silloin aika paljon vilkkaampi kuin nykyään: koulu, kaksi kauppaa, posti ja pankki. Bussejakin kulki useita kertoja päivässä moneen suuntaan.
Vanhoissa kuvissa ei ollut nimiä tai vuosilukuja merkittynä. Me ikääntyneet paikallisasukkaat yritimme tunnistaa henkilöitä. Joitakin tuttuja löytyi, kuten pankkimiehiä, kunnan ja seurakunnan silmäätekeviä, yhdistysihmisiä ynnä muita. Nuoren näköisiä monet olivat, aika moni heistä nyt jo poismuuttaneita tai edesmenneitä. Aikakin oli silloin vähän erilainen kuin nykyään. Miehet olivat tuolloin vielä itsestään selvästi johtopaikoilla. Nyttemmin pappina, pankinjohtajana ja kunnanjohtajana voi olla naishenkilö. Ja yksi merkittävä muutos on ollut se, että enää ei ole Luopioisten kuntaakaan.
Jonkin verran on mummon arkistoissa myös tämän meidän lehtemme leikkeitä. Niissä on onneksi ihmisten nimet, ja moneen on tullut merkityksi ilmestymispäivänkin. Mikäs vuosi se olikaan, kun entinen Kunnallistiedot muuttui Sydän-Hämeen Lehdeksi? Ei taida olla yhtään kokonaista lehteä tallessa kaukaisemmilta vuosikymmeniltä.
Maailma muuttuu kaiken aikaa. Ja taas tuli maallemme uusi presidentti. Kun tyttöjen kanssa vaalikahvittelimme, yhden meistä todettiin eläneen kaikkien muiden paitsi Ståhlbergin aikaa. Mummokin laski eläneensä kymmenen presidentin aikaa. Vain Ståhlbergin, Relanderin ja Svinhufvudin ei. Monenmoisia valtakausia on ehditty elää. Onneksi nyt on pitkään ollut rauhan aikaa. Toivotaan, ettei sotaa jouduttaisi kokemaan vastaisuudessakaan. Nyt on kuviot uudet ja maailma niin erilainen kuin ennen. Kovasti kansainvälisemmäksi on Suomemmekin muuttunut.
Uuden presidenttimme puoliso on ulkomaalaistaustainen. Se on tätä nykyistä maailmankuvan muuttumista ja näköalojen laajentumista. Entiset presidentinrouvat ja Pentti Arajärvikin ovat kai kaikki olleet suomalaista syntyperää. Ai niin, eikös yhdellä presidentillämme, Mannerheimilla, ollut vaimo venäläistä aatelissyntyperää, mikäli mummo ei aivan väärin muista. Mutta tuo pariskunta ei enää tainnut olla silloin yhdessä, kun Carl Gustaf Emil Mannerheim oli Suomen presidenttinä 1944–1946. Nyt eletään kansainvälistymisen aikaa ja toisaalta, uuden presidenttimme puoliso puhuu jo aika hyvin suomea. Ja olikos se heidän poikansakin suomalaisessa sotaväessä?
Mymmeli
