SB Lujan Henri Åhmanin salibandyura kakkosdivarissa päättyi reilu viikko sitten, kun pälkäneläisjoukkue kohtasi kauden viimeisessä pelissään Soittorasia IV:n. Åhman myöntää, että viimeinen peli vaati tavanomaista kovempaa henkistä psyykkaamista.
– Siitä oli myös apua. Fiilis ottelun jälkeen oli toki haikea, mutta ei tullut sellaista totaalista murtumista, mitä vähän ennakkoon pelkäsin, kolme viime kautta Lujaa edustanut Åhman miettii.
Lopettamispäätös kypsyi kauden mittaan hiljalleen. Åhman asuu ja työskentelee Helsingissä ja on tällä kaudella ajellut treeneihin ja peleihin entistä enemmän yksinään.
– Aiemmin ajoimme treeneihin aina Jokisen Teemun ja Kauniston Jukan kanssa, ja matkat sujuivat yhdessä kevyemmin. Nyt syksyn ja talven pimeillä keleillä ajaminen tuntui huomattavasti rankemmalta, vaikka hyppäsinkin aina Hämeenlinnan kohdalta Teemun kyytiin, sahalahtelaislähtöinen Åhman pohtii.
Salibandyn pelaaminen kakkosdivaritasolla vaatii myös sitoutumista: treenata pitää, jotta vauhdissa pysyy mukana.
– Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta Tapanilan urheilukeskuksessa keilahallin ratamestarina ja nyt olen myös opiskellut hoitoalaa monimuotototeutuksena. Alkoi tuntua, että aikaa kakkosdivaritason salibandylle ei enää ole niin paljon kuin tarve vaatisi.
Salibandyn pelaaminen ei välttämättä lopu kuitenkaan kokonaan.
– SahKun joukkue, joka toimi Lujan farmijoukkueena, pelaa alempaa sarjaa ja turnausmuotoisia pelejä. Katsotaan, mahtuisiko sinne mukaan. Eli saa nähdä, kauanko sitä malttaa pysyä poissa hallilta.
Alavireinen kausi, nuoret pelaajat ilonaiheena
SB Luja sijoittui päättyneellä kaudella sarjassa kahdeksanneksi: 20 ottelusta saldona oli kuusi voittoa, 13 tappiota ja yksi jatkoaikatappio. Åhman ei ole tyytyväinen joukkueen kauteen eikä myöskään omaan panokseensa.
– Kokonaisuutena oma pelini ei sujunut niin hyvin kuin olin toivonut, vaikka alla oli hyvä harjoittelukausi, piste per peli -tahdin tehoihin yltänyt Åhman ruotii.
Mitään yksittäistä syytä sekä puolustajana että oikeana laitahyökkääjänä pelannut Åhman ei osaa alavireiselle kaudelle nimetä.
– Ei vaan kulkenut.
Tarjosi kausi sentään ilonaiheitakin. Joukkuehenkeä Åhman kehuu erittäin hyväksi, jopa parhaaksi hänen Luja-vuosistaan: Vaikka tappioita tuli, yhteishenki pysyi koko ajan hyvänä.
Myös nuorten pelaajien otteet ilahduttivat.
– He pääsivät hienosti joukkueeseen mukaan ja pelasivat todella kypsästi, Åhman kehuu.
Lujan nuoriso-osastosta esimerkiksi Severi Penttinen ylsi kauden aikana tehoille 15+13 ja Kalle Äijälä sekä Mikko Motin pelasivat ehjän kauden.
