Kymmenet konfliktit ja sodat haastavat ilosanomaa ylösnousseesta Kristuksesta

Kirkkoherra, isä Aleksej Sjöberg panee toivonsa ilosanomaan kuoleman voittamisesta ja ylösnousemuksen ihmeestä. Ne molemmat ovat mysteerejä, joita emme voi selittää järjellä. Pääsiäinen on uuden elämän alku, jolloin koko luomakunta iloitsee. Suurella viikolla jumalanpalveluksissa seurataan Jeesuksen ristintietä. (Kuva: Rami Marjamäki)
Kirkkoherra, isä Aleksej Sjöberg panee toivonsa ilosanomaan kuoleman voittamisesta ja ylösnousemuksen ihmeestä. Ne molemmat ovat mysteerejä, joita emme voi selittää järjellä. Pääsiäinen on uuden elämän alku, jolloin koko luomakunta iloitsee. Suurella viikolla jumalanpalveluksissa seurataan Jeesuksen ristintietä. (Kuva: Rami Marjamäki)

Ortodoksien juhlien juhla pääsiäinen lähestyy. Suuren viikon tapahtumia monissa päivittäisissä jumalanpalveluksissa läpielävä kirkkoherra isä Aleksej Sjöberg on pohdiskellut viime aikoina useasti dilemmaa, jossa kohtaavat ilosanoma ylösnousseesta Herrasta ja tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa riehuvat kymmenet sodat sekä konfliktit. Rovasti tunnistaa kriisiytyneestä kansainvälisestä tilanteesta samanlaista järkytystä kuin Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome kokivat nähdessään tyhjän Jeesuksen haudan.

Ortodoksisissa kirkoissa eletään suurella viikolla todeksi Ristin tietä. Palveluksissa myötäeletään Kristuksen maanpäällisen elämän viimeisiä aikoja ja kärsimyksiä.

Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Aleksej Sjöberg sanoo, että niin suuren paaston aikaa kuin tulevaa pääsiäisen juhlaa varjostavat akuutit kauheudet. Rauhattomassa maailmassa on parhaillaan menossa nelisenkymmentä konfliktia ja sotaa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on riehunut jo runsaan kahden vuoden ajan, eikä sille ole rauhanomaista loppua näköpiirissä. Viime lokakuussa syttynyttä Gazan sotaa pidetään ihmisyyden kriisinä.

Sjöbergin ajatuksissa brutaalit sodat tarjoavat kontrastia väkivaltaisuudessaan ja kärsimyksessään pääsiäisenä julistettavalle ilosanomalle ylösnousseesta Herrasta.

– Asetelma tekee minut nöyräksi. Jeesus Kristus on nimenomaan rauhan ruhtinas. Miten voin omaksua evankeliumin kuoleman voittajasta? En pysty sulkemaan silmiäni mielettömyyksiltä, joita eri maanosissa koko ajan tehdään. Näemme koko ajan pakolaisia, jotka etsivät turvaa. Levottomuuden valta iskee moukarinsa läpi monissa paikoissa.

Sjöberg panee toivonsa ilosanomaan kuoleman voittamisesta ja ylösnousemuksen ihmeestä. Ne molemmat ovat mysteerejä, joita emme voi selittää järjellä. Pääsiäinen on uuden elämän alku, jolloin koko luomakunta iloitsee.

– Pääsiäisen sanomassa on vahva vetovoima.

– Tiedostan hyvinkin selkeästi haasteen, jonka sekava ja sekasortoinen maailmantilanne heittää ylösnousemuksen julistamiselle. Korostan sitä, etten valitse vain toista. Ne ovat yhtä aikaa läsnä tässä ajassa ja ihmiskunnan arjessa.

ALEKSEJ SJÖBERG löytää ymmärrystä kaksijakoiseen tilanteeseen evankeliumista, jossa kerrotaan Magdalan Mariasta, Jaakobin äiti Mariasta ja Salomesta. Naiset olivat menossa voitelemaan Jeesuksen ruumista, mutta kohtasivat tyhjän haudan. He pakenivat paikalta järkytyksestä vapisten.

– Tässä kertomuksessa huomioni kohdistuu Jumalan poissaoloon. Se, ettei Jeesus olekaan haudassa, on merkityksellinen asia. Enkeli sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.” Naiset olivat pelokkaina ja ihmeissään. Siinä hetkessä konkretisoitui Jumalan poissaolo. Tämä on evankeliumin ydin ja lähtökohta. Poissaolo voi olla yhtä suuri voima kuin läsnäolo.

Sjöberg korostaa, ettei haudan tyhjyys ole ahdistavaa.

– Ihminen haluaisi nähdä Jumalan jälkiä. Näkeminen ja läsnäolon kokeminen nousevat keskiöön.

Sjöberg lähestyy mysteerioita lukemalla ahkerasti, tutustumalla erilaisiin lähestymiskulmiin ja pohdintoihin.

– Lohduttavaa omalla kohdallani on, että kirkkoni kutsuu minua iloon. Julistamme kirkkona iloa.

– Jos tuntuu tyhjältä, on hyvä lukea Raamatusta sanomaa naisista ja tyhjästä haudasta. Eiväthän Jeesuksen opetuslapsetkaan tienneet, mitä heidän olisi pitänyt tehdä, kun he saivat tiedon ylösnousseesta Kristuksesta. Kalliohaudassa oli tyhjä paikka; he odottivat näkevänsä Jumalan siellä.

Suurella viikolla rukoilijat kokoontuvat päivittäin eri jumalanpalveluksiin. Isä Aleksej Sjöberg iloitsee, että kirkkokansa täyttää jumalanpalvelukset. (Kuva: Rami Marjamäki)
Suurella viikolla rukoilijat kokoontuvat päivittäin eri jumalanpalveluksiin. Isä Aleksej Sjöberg iloitsee, että kirkkokansa täyttää jumalanpalvelukset. (Kuva: Rami Marjamäki)

UKRAINAN JA Gazan ihmisten hätä on koko ihmiskunnan silmissä. Aleksej Sjöberg tuntee voimattomuutta, kun ei voi tehdä hirmuisten väkivaltaisten tekojen estämiseksi juurikaan mitään konkreettista.

– Käsillä on poliittinen juttu, yhteinen asia. Ratkaisut on haettava neuvottelemalla ja sopimalla. Se on ainoa tie, joka johtaa myönteiseen lopputulokseen. Maailmasta olisi löydettävä taho tai tahot, jotka alkaisivat rakentaa sovintoa ja rauhaa.

– Minulle ovat vieraita puheet, joissa todetaan mustavalkoisesti ”soditaan loppuun saakka”. Poliitikot ja politiikka ovat sitä varten, että he ja se ratkaisevat ongelmia.

Sjöbergin ajatusmaailmassa Gazan asema ja tilanne on monin kerroin hankalampi kuin Ukrainan sodan asetelmat.

– Terroristijärjestöjen kuten Hamasin kanssa ei neuvotella. Viha ja katkeruus ovat maaperä, josta väkivaltaisuus ammentaa voimansa kerta toisensa jälkeen. Ollaan loputtomassa kierteessä.

– Tilanne on jatkuvaa tasapainottelua. Onko pysyvää hyvää ratkaisua olemassakaan?

ALEKSEJ SJÖBERG kyselee mielessään, onko edessämme parempaa aikaa.

– Yleistä eurooppalaista ajatusta aikojen paranemisesta on haastettava. Historia todistaa, että ihmiset ovat yhtä verenhimoisia kuin aiemminkin. Ihminen ei ole muuttunut.

Kotimaamme tilanteita seuratessaan Sjöberg toivoo, että meidän yhteiskunnassamme säilytettäisiin avoimen vuoropuhelun ja toinen toisemme kunnioittamisen periaatteet.

– Puhuminen on aina hyvä keino.

– Kansakuntamme historiasta tiedämme, että kompromissit ovat olleet siunauksemme.

Sjöberg korostaa, että jokaisen ihmisen ja jokaisen tahon on voitava kertoa oma kantansa kuhunkin asiaan.

– Minusta ei ole ylevää, jos kaikki olisivat jokaisesta asiasta samaa mieltä. Minä en haluaisi asua ja elää sellaisessa yhteiskunnassa.

Sjöbergillä on omanlaisensa näkemys maamme itärajan tiukasta sulkemisesta. Hän tunnistaa ristiriitoja siinä, miten kansalliset lakimme ja kansainväliset sopimuksemme kohtaavat.

– Lähestyn problematiikkaa ihmisten arjen elämän ja perhesuhteiden näkökulmista. Nyt monien perheiden ja sukulaisten kanssakäyminen on vaikeutunut. Suomen ja Venäjän välillä on ollut aikaisemminkin viisumikäytäntö, jolla ihmisten liikkumista on kontrolloitu.

– Turvapaikan hakeminen on laillista, ja sitä varten on olemassa oma lainsäädäntönsä.

– Minusta vaikuttaa nyt siltä, että me suomalaiset kiellämme itsemme tässä kohdassa.

IHMISET LÖYTÄVÄT tiensä kirkkoon ja jumalanpalveluksiin. Isä Aleksej Sjöberg iloitsee, että liturgiat, vigiliat ja muut palvelukset kokoavat rukoilijoita kerta toisensa jälkeen kirkon ääriään myöten täyteen.

– Olemme palanneet koronapandemiaa edeltäviin hyviin aikoihin kirkossakävijöiden määrässä.

Monen maakunnan alueelle levittäytyvä Tampereen ortodoksinen seurakunta kohtaa päivittäin sotaa paenneita ukrainalaisia, jotka ovat ahkeria kirkossa kävijöitä, joiden lapset kastetaan ja vainajat saatetaan tuonilmaisiin. Lapset ovat innokkaita kerholaisia.

SUURI VIIKKO on fyysisesti vaativa ortodoksisen kirkon papistolle ja kanttoreille.

– Jos ei pidä tästä vuodenajasta, on väärällä alalla, isä Aleksej Sjöberg toteaa.

– Meidän seurakunnassamme on hyvät työntekijät. Palveleminen on suuren ilon aihe.

MATTI PULKKINEN