Talvinen aamupäivä Pälkäneen pohjoislaidalla sijaitsevassa omakotitalossa. Äänentoistolaitteista soljuu olohuoneeseen maailmankaikkeuden ykkösartistin Neil Youngin akustista tuotantoa. Eikä ihme. Talon isännällä on nimittäin folk- ja country-vaihde meneillään sekä kuuntelu- että biisinkirjoitusrintamalla. Rokkiveteraani Youngiltahan tämäkin puoli löytyy, jos toki räväkämpikin staili.
Musiikin moniottelija Teemu Markkula, 37, on asunut pälkäneläismaisemassa nyt puolisen vuotta. Parhaillaan hän kirjoittaa lauluja Georg Malmsten -säätiön apurahan turvin. Tuotokset hän äänittelee kotistudiossaan niin, että niissä kuullaan vain laulua ja akustista kitaraa. Materiaali on pohjana Markkulan tunnetuimman bändin Death Hawksin viidennelle albumille. Bändin neljännestä pitkäsoitosta onkin jo muutama vuosi aikaa.
– Jonkinlaista juurille paluuta tässä on ilmassa. Olen kova Neil Young -fani, ja muutenkin sellainen folk-pohjainen lauluntekotapa miellyttää Joni Mitchelliä ja Paul Simonia myöten. Toki nämä biisini saattavat muuttua mihin suuntaan vain, kun niitä ruvetaan Death Hawksin kanssa porukalla sovittamaan. Annamme luovuudelle tilaa, Markkula puhelee.
Kvartetti tiedetäänkin ennakkoluulottomien kokeilujen veljeskunnaksi. Runsaat kymmenen vuotta sitten purkitettu esikoisalbumi Death And Decay oli varsin bluespohjaista juurimusasettiä. Toisella levyllä laajennettiin skaalaa roimasti psykedelian puolelle. Kolmas ja neljäs kiekko ottivat vahvaa askelta konemusan suuntaan.
– Death Hawks voi tehdä oikeastaan millaista musaa tahansa. Aina levy on kuitenkin jonkinlainen aikansa kuva. Teen suurimman osan biiseistämme, ja sieltä täältä ottamani vaikutteet tietenkin kuuluvat jossakin määrin, Markkula sanoo.
– Ensimmäisen albumimme piti alun perin ilmestyä soololevynä. Pyysin kuitenkin mukaan Riku Pirttiniemen (basso, laulu), Tenho Mattilan (kosketinsoittimet) ja Miikka Heikkisen (rummut), ja bändilevyksihän tuo muodostui. Saman tien Death Hawks -ryhmä vakiintui. Sittemmin olemme olleet ihan demokraattinen nelikko.
Kaikki soittajat olivat varttuneet Riihimäellä. Siellä heillä oli yhteinen harrastepumppu jo ennen vakavampia levytyssuunnitelmia. Nyttemmin jokainen bändin jäsen on muuttanut Pirkanmaalle. Markkulaa lukuun ottamatta soittajat asuvat Tampereella. Leipä tulee Markkulalle bändi- ja soolokeikkojen, tapahtumatuotantopestien sekä äänitystöiden avulla. Yrittäjä hän on ollut jo vuodesta 2011. Pirttiniemi työskentelee soittohommien ohessa isänsä pyörittämässä mainosalan firmassa, Mattila käy Helsingissä äänitysalan töissä ja Heikkinen opiskelee.
Markkulan syntymäkaupunki on Hämeenlinna. Ennen pälkäneläistymistään hän asui vuosikausia Tampereella. Musamiehellä on geenit kunnossa, sillä hänen isänsä setä Reino Markkula oli kuuluisa säveltäjä. Tunnetuin hänen sävelmänsä lienee ”Sä kuulut päivään jokaiseen”, johon sanat kirjoitti Junnu Vainio.
– Lisäksi isäni serkku Heikki Markkula soitti pitkään esimerkiksi Tuttu juttu -ohjelman studiobändissä. Hänen poikansa eli minun pikkuserkkuni Lauri Markkula vaikutti kansainvälistäkin mainetta saaneessa Negative-bändissä kitaristina, pälkäneläismuusikko valottaa.
Sukua on myös Pekka Markkula, joka muistetaan ansioistaan muun muassa sci-fi-kirjojen suomentajana. Hän oli myös aikoinaan mukana perustamassa Suomen johtavaa rock-lehteä Soundia.
Death Hawks -pomon omat musiikilliset kipinät alkoivat sinkoilla toden teolla yläkouluiässä, kun yksi hänen kavereistaan soitti koulun cd-soittimelta Hanoi Rocksin ”Tragedya”. Sittemmin musamaku on laajentunut jos minne saakka.
– Countrysta ja folkista oli jo puhe, mutta yhtä lailla taustalla on vanhaa likaista rock ’n’ rollia vaikkapa MC5:n tapaan. Toisaalta tykkään kovasti Rod Stewartista, jonka jäähyväiskiertue ulottuu Tukholmaan ensi kesäkuussa ja olen miettinyt, josko lähtisin paikalle. Ja olihan Stewart aikoinaan mukana muun muassa Facesin riveissä, Markkula toteaa.
Yksi ulottuvuus Markkulan musiikkimieltymyksissä haaroittuu elektronisten soundien suuntaan. Taannoin hän sai kaverinsa kanssa valmiiksi dance music -ep:n, josta eräs berliiniläinen levy-yhtiö innostui niin paljon, että levy ilmestynee piakkoin. Ambient-albumi on valmistumaisillaan, ja useita teknorave-iltojakin mies on järjestänyt.
– Otan kuitenkin vaikutteita sävellyksiini myös jazzin ja klassisen musiikin puolelta. Pysyn esimerkiksi uusimmista suomijazzin nimistä perillä hyvin, koska olen jo monena vuonna työskennellyt teknisenä tuottajana We Jazz -festivaaleilla.
Markkulan Pälkäneeltä vuokraaman talon yksi huone on muutamassa kuukaudessa rakentunut äänitysstudioksi. Tai pikemminkin tarkkaamoksi, sillä soittotilana toimii olohuone, jonne rumpusatsikin on pystytetty. Laitteisto on pitkälti analogista vintagea, mutta aikaiseksi saadaan tarvittaessa hyvinkin modernia soundia. Vaatehuoneestakin voi yhden äänityskopin muodostaa.
Ensimmäinen isännän itsensä jälkeen paikalle äänityspuuhiin tullut kokoonpano oli Ville Pirinen Combat School. Markkula itse soittaa kitaraa myös Seremonia-yhtyeessä, joka niin ikään on jo äänittänyt näissä tiloissa materiaaliaan. Huhtikuussa eräs jazz-yhtye tulee taltioimaan soitantaansa.
– Tykkään touhuta kaikenlaisen musan parissa. Mainosmusiikkiakin olen hieman tehnyt. Joku kokonaisvaltainen äänisuunnittelu kiinnostaisi. Esimerkiksi jonkun leffan ääniraidan teko.
Valmiuksia Markkulalla on laajalti. Soittokokemuksen lisäksi ammattitaidon runkona on se, että mies suoritti jo vuosia sitten Virroilla medianomiopinnot digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin koulutusohjelmassa.
– Monipuolisuus on valttini työmarkkinoilla. Minulla on kokemusta tavallaan lavan molemmilta puolilta ja vielä taustajärjestelyistäkin, mies pohtii.
Death Hawks keikkaili takavuosina ulkomailla liki yhtä paljon kuin koti-Suomessa. Keikoille Markkula halajaisi jo kovasti, ja kun uusi levy joskus ilmestyy, niin silloin varmasti saamansa pitää.
Nyt fokus on kuitenkin biisien kirjoittamisessa. Jos musiikillinen ilmaisu voi ulottua lopulta melkein minne tahansa, niin tekstipuolellakin Markkula antaa luovuuden kukoistaa.
– Olen aina lukenut paljon. Laulujen sanoittamisessa voi käydä niin, että joku lause ruokkii tarinamaisesti seuraavaa. Joskus taas kirjoittelen ylös johonkin aihealueeseen ideoimiani fraaseja, joita sitten pystyy ripottelemaan biisiin.
