Black Hawk, Tikka, Montreal… – suomalaista menestyksekästä jääkiekkomailahistoriaa kirjoitettiin myös Pälkäneellä

Olli Pöllänen kertasi pälkäneläisellä Topin verstaalla toimineen mailatehtaan historiaa LC Pälkäneen kokouksessa huhtikuussa. Samalla aukeni muutakin jääkiekkohistoriaa niin paikalliselta kuin maailmanlaajuiseltakin tasolta.

Suomalaisen urheiluvälinevalmistuksen yhtä ihmettä elettiin 1980- ja -90-luvuilla, kun jopa puolet maailman jääkiekkomailatuotannosta oli kytköksissä Suomeen. Ihmettä tehtiin osaltaan myös Pälkäneellä, Topin verstaalla.

Siellä kohtasivat polut Pälkäneelle muuttaneella puusepällä Toivo ”Topi” Tikalla ja tamperelaislähtöisellä urheilijalla Rauli Virtasella. Tikka oli muuttanut Lea-vaimonsa kanssa Karjalasta evakkoon Pälkäneelle ja perustanut 1950-luvun lopulla uuden kotitalonsa nurkille myös puusepänverstaan.

Virtanen puolestaan oli niin jääkiekossa kuin jalkapallossakin maajoukkuetason tekijä, jonka nopeus oli omaa luokkaansa. Hän pitää hallussaan Pälkäneen Lukon historian nopeinta sadan metrin pikajuoksun aikaa; satasen on pyyhältänyt 11,1 sekuntiin hänen lisäkseen vain Heikki Railevirta. 200 metrillä Virtanen kellotti Lukko-ennätyksen 22,7 sekuntia, ja parhaimmillaan hän juoksi sata metriä aikaan 10,7.

– Virtanen oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka pelasivat jääkiekkoa 1950-luvulla Kanadassa. Torontossa pelattuaan hän pelasi vielä Ilveksessä, kertoo Virtasen, Tikan ja pälkäneläisen mailatehtaan vaiheisiin perehtynyt Olli Pöllänen.

Virtanen piti Päivi-vaimonsa kanssa kenkäkauppaa Onkkaalantiellä, entisen Iivosen grillin talon vastapäätä.

– Tärkein toimittaja jalkineille oli Päivin isä Paavo Jokinen, jonka kenkätehdas oli yksi silloin Tampereella toimineista neljästäkymmenestä kenkätehtaasta. Saappaiden myynti ei kuitenkaan Raulia kiinnostanut vaan hän halusi saada omaa ammattitaitoaan käyttöön, Virtasen hyvin tuntenut Pöllänen muistelee.

Tikan ja Virtasen mailatehdas Mailatuote sai alkunsa 1960-luvun alussa. Pölläsen mukaan tehtaalla ehti valmistua joitakin tuhansia kappaleita Black Hawk -merkkisiä mailoja ennen kuin Mailatuote yhdistyi forssalaislähtöisen Kohon kanssa.

Nähtävillä oli luonnollisesti myös Topin verstaan omaa kalustoa.

Koho kasvoi lopulta koko Länsi-Euroopan suurimmaksi mailatuottajaksi, joka valmisti pitkälti toista miljoonaa jääkiekkomailaa vuodessa. Erinomaiset raaka-aineet ja ammattitaito näkyivät laadukkaiksi kehuttujen mailojen houkuttelevuudessa, ja 1970-luvun lopulla NHL:n parhaista pistemiehistä merkittävä osa nakutti tehonsa Koholla.

Pölläsen mukaan Suomessa valmistettiin niihin aikoihin menestyksekkäästi myös esimerkiksi Montrealin, Toronton jälkeläisen Torspon ja Saarikylien suuren talviurheilumiehen Antti-Jussi Tiitolan kehittämän Titanin mailaa.

Kanadalainen kiekkolegenda Wayne Gretzky mätti Titanin poikkeuksellisen pitkäikäisiksi osoittautuneilla mailoilla NHL:n maali- ja piste-ennätyksiä ja toimi samalla mitä mainioimpana mainoskasvona.

– Titanissa oli patentoitu lapa, jossa jäätä vasten oleva muoviosa sai sen kestämään pitkään, Pöllänen kehuu.

Hän nostaa juuri Tiitolalta henkilökohtaisesti saamansa mailan, jossa on Ilveksen vuoden 1985 mestarijoukkueen nimikirjoitukset, yhdeksi merkittävimmistä omistamistaan mailoista. Antti-Jussi Tiitolan isä oli yksi veljeksistä, jotka olivat todistamassa jääkiekon rantautumista Suomeen Tampereen kautta 1920-luvun lopulla ja pukivat Ilves-paidan päälleen 1930-luvulla.

Ihmeteltävänä oli useita nippuja mailoja eri aikakausilta, mutta etenkin iäkkäämmät mailat olivat illan teeman mukaisesti hyvin edustettuina.

Rauli Virtasen tie vei hyväksi aikaa Amerikkaan. Koho oli siirtynyt Amer-yhtiön omistukseen, ja New Yorkiin perustettiin oma erikoismailapajansa, jossa Virtasen johdolla valmistettiin mailoja NHL-pelaajille.

Kun mailateknologia kehittyi, osana kehitystä mäntyharjulainen Exel – jonka leivissä Pöllänen itse teki pitkän uran – alkoi valmistaa lasikuitu- ja hiilikuitulaminaatteja, joita myytiin aluksi suomalaisille mailanvalmistajille vahvistamaan varsia ja lapoja. Pöllänen muistelee Padasjoella toimineen Montrealin olleen ensimmäisten kiinnostuneiden joukossa.

– Ensimmäiset komposiittimailat maailmassa valmisti kuitenkin Exel, joka myi Koholle komposiittimailojen valmistuslinjan. Koho valmisti sillä KOHO XL -mailoja, ja pian muutkin valmistajat alkoivat myydä komposiittimailoja.

Muitakin virityksiä sittemmin nähtiin.

– Easton toi markkinoille alumiinivartisen mailan, mutta mailan peliominaisuudet eivät olleet riittävän hyvät, joten myyntimäärät laskivat hyvän alun jälkeen. Nykyisin alumiinivartisilla mailoilla ei varmaan saisi pelatakaan.

– Ja yksikin kaveri otti yhteyttä ja kysyi, alkaisinko myydä Suomessa sellaista lapaa, joka oli taivutettu kahteen suuntaan… mutta en minä sitten alkanut, Pöllänen hymähtää.

Pälkäneellä valmistui tiettävästi Montreal- ja Tikka-mailoja 1970-luvulle asti, ja palattuaan Yhdysvalloista 1980-luvulla Rauli Virtanen perusti vielä Cooper- ja Diamond -mailatehtaan Forssaan. Diamond-mailoja syntyi Pälkäneelläkin, ja verstaalla olleista IFK:n pelaajien lapamalleista voi päätellä, että osa liigajoukkueista tilasi vielä tuolloin mailansa Tikan verstaalta.

Virtasen perustaman Oy Diamond Hockeyn osti 1990-luvun lopulla maailman suurin jääkiekkovarustevalmistaja Bauer. Jo vähän sitä ennen Antti-Jussi Tiitola oli jättänyt mailabisneksen – tosin palatakseen siihen vielä vuosia myöhemmin Pama Hockeyn mailavalmistuksen kautta.

– Tampereella on pitkä ja kunniakas historia jääkiekossa, ja Pälkäneen seudulla siinä mukana, Pöllänen tuumaa.

Leijonien kiekkotarina-aiheista iltaa väritti vähintään puolileikillään tehty viherkeltainen ja sinioranssi nokittelu. Olli Pölläsen jälkeen lätkäpuheenvuoron käytti Janne Koskinen, joka kertoili Pälkäneen Luja-Lukon jääkiekkotoiminnan nykykuulumisia.