Yksi lempivirsistäni on virsikirjan lisävihkosta löytyvä virsi 930 ”Sinun edessäsi painamme päämme”. Tämä virsi on juuri nyt ajankohtainen, sillä se laulettiin äskettäin rippileirimme konfirmaatiossa. Hiihtolomalla riparilla ollessamme videoimme nuorten kanssa tämän virren viikon virreksi, joka sitten jaettiin seurakunnan Facebook-sivulla. Oli koskettavaa huomata, kuinka koko porukka keskittyi innostuneena laulamaan ja soittamaan, vieläpä äänissä. Näinä epävarmoina aikoina virren sanoman äärellä tuntui hyvältä olla yhdessä ja laulaen rukoilla Jumalan johdatusta elämässämme.
Virren kirjoittaja Markku Perttilä kertoo pyrkineensä kirjoittamaan yhdessä laulettavan laulun, joka olisi yhtä aikaa yksilön ja yhteisön rukousta. Perttilä pohtii laulun välityksellä suhdettaan myös Isä meidän -rukouksen kolmanteen pyyntöön: ”Minulle on aina ollut vaikea lausua ääneen Isä meidän -rukouksen kohta ’tapahtukoon sinun tahtosi’. Se herättää sisälläni huolen, että Jumalan tahto saattaa olla jotain, mitä en itse halua. Tuntuu pelottavalta rukoilla, että minun oman tahtoni sijaan tapahtuisikin Jumalan tahto. Kuitenkin samalla ymmärrän, että se on parasta, mitä koskaan voin pyytää. Se on rohkeaa heittäytymistä Jumalan huolenpidon varaan.” (Samuli Koivuranta & Jenni Urponen: Laulun matka virreksi).
Virren kertosäkeessä lauletaan: ”Meitä kuljeta tahtosi tiellä, vaikka outo on joskus se tie. Loista armosi valoa siellä, minne täältä se ikinä vie. Kulje kanssamme aamusta iltaan, anna yöuni levollinen. Hehku lämpöä kaipaavan rintaan, sinne rauhasi lahjoittaen.”
Virressä yhdistyy luottamus Jumalaan ja uskon keskeneräisyys. Ja kun maailma ympärillä kuohuu, ihminen voi vain painaa päänsä ja pyytää Jumalaa johdattamaan eteenpäin.
Sannamaria Salli
Kanttori, Kangasalan seurakunta
