Kangasalan lukiolla järjestettiin lukion, Tredun ja Pikkolan koulun yhteistyönä tilaisuus aiheenaan päihteet ja päihderiippuvuus. Tilaisuudessa oli puhumassa Tatu Varpukari, joka on itse käynyt Pikkolan koulun sekä Kangasalan lukion. Infopisteitä oli järjestämässä muun muassa etsivä nuorisotyö, koulujen opiskeluhuollot, nuorisotyö ja seurakunta.
Varpukari aloitti tilaisuuden kertomalla omasta matkastaan. Varpukari sanoi, että jakaa elämänsä kolmeen jaksoon. Lukioaika kuului hänen elämänsä ensimmäiseen jaksoon.
– Se oli sellainen jakso mun elämässä, että en ois voinut parempaa toivoa. Kaikki meni ihan superhyvin. Koulut kulki. Urheilut kulki. Oli paljon kavereita, Varpukari kuvaili.
Päihteet eivät vielä lukiossa olleet suuri osa Varpukarin elämää. Lukion jälkeen Varpukari meni armeijaan ja sieltä opiskelemaan. Hän valmistui yliopistosta maisteriksi ja pääsi suoraan töihin. Nouseva IT-ala, jolla Varpukari työskenteli, toi juhlimisen osaksi Varpukarin elämää.
– Oli kissanristiäisiä joka kulman takana ja ilmaista viinaa niin paljon tarjolla kuin vaan ikinä jaksoi juoda.
Vuonna 2005 Varpukarin äiti menehtyi. Varpukarilla ei ollut keinoa menetyksen käsittelyyn ja hän tunsi olevansa hukassa. Opittu juomakulttuuri jatkui samanlaisena ja päihteiden käyttö lisääntyi reippaasti. Pian alkoi Varpukarin elämän toinen jakso.
– Kaikki meni. Oli se sitten rahaa tai perhettä tai terveyttä tai urheilu-uraa. Ihan kaikki meni.
Varpukari oli sairastunut alkoholismiin. Juominen vei hänet sairaalaan kahdesti. Ensimmäisen kerran jälkeen hän oli vähän alle vuoden juomatta. 12 vuoden aikana hänen juomisensa oli jaksoittaista. Välissä hän sai hyviäkin töitä, mutta ne eivät kestäneet kauan riippuvuuden takia. Päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa keskushermostoon ja aivoihin. Ihmisen hermosolut luulevat tarvitsevansa alkoholia, ja ne rauhoittuvat vasta, kun saavat sitä.
Kuuden kuukauden juomisen jälkeen Varpukari päätyi jälleen sairaalaan. Sisäelimet olivat alkaneet pettää. Silloin Varpukari tajusi, että hänen oli valittava elämän ja kuoleman välillä. Jatkaako hän juomista vai raitistuuko? Nyt hän on ollut reilut viisi vuotta raittiina.
Tietoon perustuva keskustelu paras nuorten kanssa
Vuonna 2021 Varpukari perusti Selvä Elämä -yrityksen auttamaan riippuvuuksista kärsiviä. Kun Varpukari tarvitsi apua, hänestä tuntui, että hän ei löytänyt itselleen sopivaa muotoa. Hän kokeili kaikkea, mutta niistä ei ollut hänelle apua.
– Pitäisi olla joku tehokkaampi, parempi, henkilökohtaisempi tapa, jolla auttaa ihmisiä, jotka kärsii. Selvä Elämä pyrkii katkaisemaan riippuvuuden mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Tilaisuudessa Varpukari neuvoi, miten päihteistä tulisi puhua nuorelle.
– Saarnaamatta, uhkailematta, pelottelematta. Hyvin faktatietoon perustuen, mitkä ovat päihteiden haitat ja vaarat.
Hän uskoo, että liian vahva kieltäminen saa nuoret vain kiinnostumaan asiasta enemmän.
– Tietoon perustuva keskustelu, ei sellainen sormi pystyssä opettaminen. Ne on niin kuin avaimet tähän hommaan.
Läheinen on usein huono auttaja päihdeongelmissa, Varpukari kertoi. Niinpä nuori tai kuka tahansa päihderiippuvuudesta kärsivä kannattaa ennemmin ohjata ulkopuolisen avun piiriin. Nuorelle tämä on usein opiskeluhuolto. Merkkejä nuoren päihdeongelmasta voivat olla esimerkiksi lisääntynyt rahankäyttö, kaveripiirin muutokset, poissaolevuus, kärsimättömyys ja keskittymisvaikeudet.
