Alitajunnan toivon tähdet
uinuvat alkuhämärässä.
Toiveet, joita ei enää
uskalla toivoa…
Etäältä katsottuna näkyy kokonaisuus.
Kokonaisuuden osa,
sinä
et katoa.
Katoavaisuuden alla
katoamattomuutta kohti.
Kuka vetää sen
hämärän verhon?
Kuka antaa sen
värikylläisen maailman?
Koska heilutan sivellintä?
Juokse, sinä, Kokon plikka
kesänurmikolla
sammakon kanssa kilpaa.
Onko sillä nyt niin väliä,
jos välillä kampaat ja leikkaat.
Pikkuinen lintu piipittää
sisälläsi, anna sen vaan piipittää.
Voit olla mitä olet,
valloitat muita
ihan sellaisena kuin olet.
Anneli Kokko-Haavisto
