Vapun aattona – ”Keväällä iloitsen jokaisesta huomaamastani kevään merkistä”

Matti Neulanen.

Maailma on muuttunut valtavasti kuuden vuosikymmenen aikana. Lapsuuden vaput elin Riihimäen varuskunnassa eikä siellä lapsi tullut edes tietäneeksi sitä, että vappu olisi muutakin kuin huiska, ilmapalloja, simaa ja tippaleipiä. Vasta myöhemmin ilmeni, että vapulla on poliittinenkin luonteensa.

Ensimmäisen kerran näin vappumarssin ehkä vasta kymmenvuotiaana Kausalassa, jossa tyhjällä sivutiellä marssi pieni joukko iskulauseiden huutajia. Myös opiskeluaikana minulta jäi vappu huomioimatta. Monet sitä viettivät, mutta minulla ei herännyt minkäänlaista kiinnostusta opiskelijavappuja kohtaan.

Maailma muuttuu ja vakiintuneetkin tavat muovautuvat uusiksi. Joskus se on aiheesta, joskus valitettavaa. Muutos ei ole pelkästään hyvästä tai pahasta. Maailma menee samanaikaisesti sekä parempaan että huonompaan suuntaan.

Olen kevät- ja kesäihminen. Syksy ja talvi ovat melkoista kituuttamista, mutta ilman niitä ei valoa kohti kulkeminen näin keväällä tuntuisi tavattoman hyvältä. Keväällä iloitsen jokaisesta huomaamastani kevään merkistä. Minulle on suuri riemu, kun näen ensimmäiset leskenlehdet (tänä vuonna kaupan seinustalla Aitoossa 30.3.) ja sinivuokot. Siinä ei pysty tuntemaan muuta kuin suurta kiitollisuutta. Mutta harmittavalta tuntuu se, että hyvin pian ensimmäiset kukat jo kuihtuvat ja tilalle tulee kesäisempiä lajeja niin runsaasti, ettei enää pysy laskuissa. Havaintoja tulee tavattoman paljon. Kevät eteneekin peräti nopeammin kuin toivoisi. Viimeviikkoinen takatalvi sitä tosin hidasti.

Vapun jälkeen kristillinen vuodenkierto jatkuu kohti rukoussunnuntaita. Moni odottaa vappua, harvempi erityisesti rukoussunnuntaita. Kuitenkin rukoussunnuntai muistuttaa meitä rukouksesta, kristityn hengityksestä Jumalan edessä. Kristitty on riippuvainen rukouksesta.

Jos rukous kuolee, hiipuu myös uskonelämämme. Rukous on uskonelämän hengitystä. Se on siten myös seurakunnan hengitystä. Rukous on elämän merkki.

Palaan luontoon ihailemaan kevään etenemistä. Ihmeteltävää riittää. Kiitosrukous nousee kuin itsestään Jumalan puoleen.

Matti Neulanen,

Pastori, vapaa-ajan pälkäneläinen