Pian valmistuttuaan hän sai työpaikan erään sahalahtelaisen elintarvikeyhtiön tiedottajana. Hän olikin läpi elämänsä taitava kirjoittamisessa ja valokuvaamisessa.
Luonto- ja lintuharrastuskärpänen puraisi Jyrkiä jo varhain. Rengastusura alkoi 14-vuotiaana 18.6.1956, kun hän rengasti västäräkkipoikueen vanhempiensa kesäpaikan tuntumassa Kangasalan Sammalistossa. Pian hän vei ensimmäiset pöllönpönttönsä metsään ja aloitti lintuhavaintojen julkaisemisen Tampereen ja Kangasalan alueelta.
1960-luvun alussa Jyrki, Raimo Latja ja Kanervan veljekset muodostivat pienen tamperelaisen iskujoukon maakotkan pesien etsimiseksi ja tarkastamiseksi Lapin erämaista. Tästä vakiintui osalle heistä vuosittainen perinne, joka Jyrkin osalta jatkui etupäässä Muotkatunturien erämaissa aivan viime vuosiin saakka. Lapinreissujen alkuvuosien seikkailuista mainittakoon tapahtuma, jossa hurjapäiset nuoret rengastajat Jyrki ja R. Latja kiipesivät karhunpennun perässä puuhun saadakseen siitä valokuvan ja ”käsipinnan”!
Lukiolaisena Jyrki osallistui Tampereen lyseon luontokerho Vuokon toimintaan. Jyrki oli perustajajäsenenä mukana Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen (PiLy) perustamisessa vuonna 1970.
Tuskin on montaa Suomessa pesivää lintulajia, joita Jyrki ei olisi rengastanut. Vuosien saatossa pääasiallisiksi kiinnostuksen kohteiksi valikoituivat muun muassa maakotka, pöllöt, koskikara ja sääksi. Jyrkin keskeistä retkeilyaluetta oli itäinen Pirkanmaa. Vuosien mittaan hän teki tälle hyvin laajalle alueelle satoja pöllönpönttöjä ja haukkojen tekopesiä.
Jokakeväiseen ohjelmaan kuului uusien pesien etsiminen, pesintöjen inventointi sekä emojen ja poikasten rengastaminen. Kesällä harrastettiin SSP-pyyntiä, ja loppukesällä huollettiin ja siirreltiin pönttöjä sekä rakenneltiin haukkojen tekopesiä. Talvet rämmittiin jokivarsien pajukkoisissa umpihangissa koskikaroja pyytämässä.
Linturetkeilyajan ulkopuolella hän piti kuntoaan yllä pitkin kävelylenkein, pyöräilemällä ja hiihtämällä. Muutenkin Jyrkin elämäntavat olivat terveelliset; ainoana ”paheena” oli piipun tupruttelu.
Muille harrastuksille hänellä jäi vähän aikaa, mutta hän oli paikallisen kirjaston suurkäyttäjä. Lukemisto oli hyvin monipuolista ”laatukirjallisuutta”, muun muassa historiaa, ympäristöä ja yhteiskuntaa käsitteleviä tietoteoksia. Maailman menoa Jyrki seurasi tiiviisti, kauhisteli ja kommentoi vielä sairasvuoteellaankin.
1980-luvulla Jyrki innostui myös metsästyksestä. Hän koki metsästysseurueensa linnustuskäytännöt kestäviksi, eikä siten nähnyt siinä ristiriitaa lintuharrastuksensa kanssa. Luonto oli Jyrkille kaikki kaikessa. Siihen hänen harrastuksensa perustuivat ja siellä hän valtaosan elostaan vietti. Vanhojen metsien ja muiden petolinnuille sopivien elinympäristöjen kiihtyvä katoaminen vaikeutti hänen työtään rengastajana. Viimeisinä vuosikymmeninä valtaosa hänen laajasta retkeilyalueestaan oli hänen omien sanojensa mukaan muuttunut tympeäksi ja ”näköalattomaksi”.
Jyrkin lähipiirille järjestettiin lämmin muistotilaisuus Kangasalla 19.7.2024. Jyrkiä jäivät kaipaamaan poika perheineen, veli sekä suuri joukko lintu-, luonto- ja metsästysharrastustovereita sekä muita ystäviä.
Christian Geiger
Lähteet: R. Latja 1992: Jyrki Savolainen 50 vuotta 7.4.1992. – Lintuviesti 17(3); M. Jokinen (toim.): Lintujen viemää. Tampere 2020.
