Amerikassa vuosia asunut tuttavani Mike Koski teki paluuta Suomeen, tämän meidän järven rannalle rakennettavaan hulppeaan huvilaan.
Hän pelkäsi kuitenkin, ettei täällä ole mitään tekemistä etenkään kesällä. Hän ei harrasta kalastusta.
Kun hän on tottunut Mississipin jokilaivoihin, hän ajatteli, että joku sellainen sopisi Suomenkin kesään ja häntä itseään virkistämään. Tarvittaisiin sellainen laite, jonka avulla laivan voisi kiepauttaa Nokian kohdalla Pyhäjärvestä Kokemäenjokeen ja jatkaa Porin kautta tarvittaessa vaikkapa Ahvenanmaalle ja takaisin.
Ystävälläni on rahaa tähän tarkoitukseen miljoona euroa. Hän sitoutui maksamaan hinnan samalla hetkellä kun laiva lasketaan laulellen vesille.
Piti siis lähteä rakentamisen aikaista rahoitusta hankkimaan. Hauhon puulaivoja valmistaneella telakalla on tietotaitoa ja kapasiteettia.
Käännyin kuntayhtymän puoleen. Olisin tarvinnut lainaksi 50 000 euroa, jotta saisimme hankkeen alkuun. Lainasta olisi maksettu kuuden prosentin korko.
Kun pankeista ei enää tahdo saada lainaa ilman omaa pääomaa, tuo pääoma- eli hybridilaina olisi auttanut eteenpäin.
Sen kun olisi heittänyt pankin tiskille, loput tarvittavat lainat olisi saanut markkinakorolla ja työt olisivat päässeet alkamaan. New Orleansissa asuva laivanvarustajaehdokas Mike Koski olisi antanut tässä vaiheessa osan omaakin omaisuuttaan pantiksi.
Kunnissa asiaa käsiteltiin useaan otteeseen ja vaikka päätöksen tekijöissä oli suurempienkin kuntien asioita kohenteleva poliitikko, lainapäätös oli kielteinen.
Telakkatoiminta olisi tuonut rutkasti uusia työpaikkoja, kesäisiä iloja ja virkeyttä pitkäksi aikaa koko Hauhon ja Kokemäenjoen vesistöön, mutta haluttua tulosta ei saatu ajoissa.
Luvattiin kyllä 44 000 euroa jotain vastikkeetonta innovaatiotukea. Tuki olisi edellyttänyt sen tapaista luovaa ekologista ratkaisua, että laivan jätteiden ja pilssiveden hävittämiseksi keksittäisiin sellainen vipu, että jätteet sinkautetaan yöaikana avaruuteen kenenkään huomaamatta. Myös jätesatelliitin rakentaminen olisi voinut tulla ajankohtaiseksi laivan saatua sisaraluksia muille vesille.
Tuota laivanvarustajalle tarjottua tukipäätöstä olisi ollut turha viedä pankin tiskille, etenkin kun kunnat olisivat menettäneet lahjoituksen. Laina olisi maksettu aluksen valmistuttua takaisin.
Hätääntyneenä käännyin vielä valtionkin puoleen, mutta siellä entinen matkatoimistovirkailija ja nykyinen elinkeinoministeri käänsi lainahakemukselle selkänsä. Hän vetosi siihen, että EU ei varmaankaan tuollaista kauppaa hyväksyisi.
Työpaikat jäivät saamatta, haavelaivaa ruvettiin rakentamaan Etelä-Ranskassa ja kesällä 2014 se kiertää Sardiniaa ja Korsikaa, käy Elban saarella matkustajien ihmetellessä Napoleonin karkotuspaikan prameutta. Alukselle hankitaan halvat mutta maukkaat pizzat ja viinit Civitavechian satamasta.
Suomalaisetkin voivat lentää Välimerelle nauttimaan laivan tarjoamista elämyksistä. Omistaja luopui paluumuutosta Suomeen ja kouluttautuu parhaillaan laivansa hovimestariksi.
