”Rohkeasti tehty”, kuulin muutamankin vilpittömästi sanovan onnittelujen joukossa, mutta alkuun en täysin ymmärtänyt. Teko kun ei tuntunut sen rohkeammalta kuin ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin lähes 15 vuotta sitten, kun itse väänsi vielä yliopisto-opintoja. Sen toki tajusin, että vapaaehtoinen hyppy isojen koululaisten arjesta takaisin vauvamaailmaan tuntui olevan joidenkin mielestä kunnioitettavan kaistapäinen temppu.
Itse olen pyrkinyt keskittymään tähän hetkeen ja samalla aktiivisesti unohtamaan turhat laskelmat, miten vanha olen silloin, kun nyt vielä pieni vauva aloittaa koulunkäynnin, pääsee ripille tai vaikkapa saa ajokortin. Silti myönnän, että vaikka vanhempana onnistumisen tärkein kriteeri ei ikä olisikaan, sain suurta lohdutusta siitä, että sairaalassa samassa huoneessa vaimon kanssa oli itseäni lähes 10 vuotta vanhempi ensisynnyttäjä…
Pienen mietinnän jälkeen olen kuitenkin valmis myöntämään, että olihan se rohkeasti tehty. Mutta niin vanhemmaksi ryhtyminen on aina – iästä riippumatta. Se vaatii rohkeutta niiltä, jotka lähtevät matkalle vasta ensimmäistä kertaa ja opettelevat täysin uuden maailman vaipanvaihtoineen, yövalvomisineen, jännittävine ensimmäisine pesukertoineen ja ulkoiluineen. Vielä kauempana siintävät pyöräilemään, lukemaan ja uimaan oppimisen ilon ja surun kaksiteräiset miekat.
Rohkeutta vaaditaan myös heiltä, jotka hyppäävät samaan junaan uudelleen – heiltä jotka pohtivat, riittääkö rakkautta jaettavaksi useammalle lapselle, heiltä jotka jo tässä kohtaa tietävät jossain vaiheessa joutuvansa ilmoittamaan pomolleen töiden jäävän taas rästiin kipeän lapsen hoitamisen vuoksi ja heiltä jotka tietävät, että vaikka tietää mitä odottaa, kaikki ei kuitenkaan aina mene niin.
Vanhemmuus ei totta vie anna mahdollisuutta elää kadotettua nuoruutta uudelleen, mutta sen kautta sinun ja lähipiirisi on mahdollista kokea moni asia aivan uudesta näkökulmasta lomasta ja tietyllä tavalla elää lapsuus osin uudelleen. Suurten huolien vastapainoksi se antaa – monelle muullekin kuin vain sinulle – pieniä hetkiä, joita ei välttämättä muista ennen kuin vuosien päästä jossakin tietyssä tilanteessa ja legendaarisia sattumuksia, joille sisäpiiriläisinä osataan nauraa arjessa säännöllisesti. Sinulle se antaa mahdollisuuden olla esimerkkinä monelle ihmiselle ja näyttää vanhempana olemisen mallia niin vauvalle ja tämän sisaruksille, omille sukulaisille ja ystäville kuin naapureillekin.
Kuten nimeäänkään, lapsi ei voi valita sitä, millaiset vanhemmat hän saa – sinä voit kuitenkin omilla valinnoillasi yrittää olla se paras mahdollinen. Ei se helppoa ole, mutta mahdollista kuitenkin. Rohkeutta.
