Oppia olympialaisiin

Talviolympialaisten painaessa päälle myös penkkiurheilijoiden on oltava valmiina. Suuri selostajien joukko pakkaa jo laukkujaan Suomessakin, sillä jokainen suomalainen urheilija haastatellaan useita kertoja ennen suoritustaan ja ainakin kerran suorituksen jälkeen. Sellainen on hallintoneuvoston eli eduskunnan määräys.

Yritän palvella amatööritason lukijoita kertomalla niiden sanojen merkityksestä, joilla urheilijoita kohdataan. Jossain määrin haastatellaan myös ulkomaisia kilpailijoita, jos ovat sattuneet voittamaan. Sitä varten kisoihin lähetetään lumihankeen palelemaan useita kielitaitoisia naisia. Miehet selostavat lämpimistä sisätiloista.

 

Yleisin käytetty sana on fiilinki. Sehän on väännös on englannin kielen sanasta feeling, joka tarkoittaa tunnetta, mielen tilaa. Olisikin mautonta kysyä raskaasti epäonnistuneelta urheilijalta: ”Mikä on nyt mielesi tila?”. Sehän kuuluu hoitavan psykiatrin sanavarastoon.

Uutta suomea ovat myös moi, moikka ja heippa silloin kun urheilija on entuudestaan tuttu.

Talvikisojen keskuspaikka kirjoitetaan joko Pyeongchang tai Pyeong Chang. Yleisimmin sanat kirjoitetaan kisojen aikana yhteen, jotta turistijoukot eivät sekoittaisi sanoja chang ja change. Me ulkomailla käyneet ja Espalla kävelleet kyllä tiedämme, että change merkitsee rahanvaihtopaikkaa.

 

Jääkiekkoilu on meidän suurimpien toiveidemme kohde. Naisjoukkueemme on mitaliehdokas, sillä lajia harrastetaan vakavissaan vain neljässä maassa. Ja palkat ja palkkiot ovat kiukuttelusta huolimatta sen mukaiset.

Kun otteluita selostava sanataituri kertoo, menikö laukaus alamummoon vai ylämummoon, se ei halveksi urheilijoita eikä mummoja. Termi on peräisin Tampereen Koulukadun ulkokentältä ja sen Pyhäjärven puoleisesta päästä. Jääkiekkomaalin takana oli ruotsinkielinen vanhainkoti. Sana valittiin siitä, osuiko laukaus rakennuksen toisen vai ensimmäisen kerroksen korkeudelle.

Lahjakkaalla Ounasvaaran Hiihtoseuran nuorella mäenlaskijalla Andreas Alamommolla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

 

Tasaväkiset ottelut tuovat oman pulmansa. Ottelu menee tasatilanteesta jatkoajalle ja parhaassa tapauksessa voittolaukauskilpailuun. Ei pidä kuitenkaan luulla, että selostus tai ottelusta kertonut uutinen olisi jäänyt kesken, vaikka kerrotaankin, että peli päättyi voittolaukauksen jälkeen.

Voittolaukauksen jälkeen ei enää sinä päivänä samaa ottelua pelata.

Mäenlaskuselostuksista on turha huolestua, vaikka selostaja kertoo hyppääjän lähteneen ilmojen teille. Televisiossa asian voi havaita, että kyllä siellä alarinteessä tömähti, mutta radiossa hyppääjä jää hyvin helposti ilmaan.

 

Edellisissä Rion kesäolympiakisoissa Suomi sai yhden mitalin naisten uutuuslajissa nyrkkeilyssä. Se oli hyvä piriste sen jälkeen muodissa olleeseen tasa-arvokeskusteluun. Perheväkivallassa mies ei enää aina voita.

Sotshin talvikisoissa ja viimeisissä Lahden MM-kisoissa hiihtolajien kunnia palautettiin. Suomen pätemätön hiihtojohto ja sen kanssa riidoissa ollut antidopingtoimikunta virittivät edellisissä Lahden kisoissa (2001) urheilijoille doping-ansan tietämättä tai kertomatta uuden hemohess-peiteaineen petollisuudesta. Suomessa se julistettiin kielletyksi vasta tiistaina radiossa kun kisat olivat alkaneet jo perjantaina ja käryt käyneet.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Kieltoja tuolloin rytmitti FIS:n norjalainen johtaja Odd Martinsen.

Ei ihme, että norjalaisen huippuhiihtäjän Therese Johaugin jättäminen pois Pyeongchangin kisoista huulivoiteen takia hiukan lämmittää monen suomalaisen mieltä. Jopa venäläisiin kohdistuva painostus tuntuu kohtuuttomalta ainakin niiden osalta, jotka ovat läpäisseet kaikki mahdolliset testit ja moneen kertaan.