– Medelplanin juhlavuoden kunniaksi Pälkäneen kunnan vaakunaksi voitaisiin palauttaa kukko karttakeppeineen, Paavo Virkkunen ehdotti puheensa kärkeen Daniel Medelplanin museon avajaisissa.
Daniel Medelplanin puuaapisen painamisesta tulee kuluneeksi ensi vuonna 300 vuotta.
– Kukkovaakuna on aito ja kuvastaa kunnan hienoa historiaa. Oli valitettava asia, kun kuntaliitoksen yhteydessä siirryttiin käyttämään Luopioisten sinänsä upeaa vaakunaa. Suomessa on kuitenkin liuta kuntia, joiden vaakunassa on lumpeita ja järvi, Paavo Virkkunen mietti.
Aapiskukko on kuvastanut maailmalla 1500-luvulta lähtien lukutaitoa ja se otettiin käyttöön Suomessa ensimmäisenä Pälkäneen puuaapisessa. Vaikka aapiskukko katosikin 1990-luvulla aapisesta, se kuvastaa edelleen koulutusta.
– Kukko vaakunassa herättää kysymyksiä ja johdattaa ihmiset historian ääreen, Virkkunen jatkoi.
Arkki juhlistamaan Medelplania
Virkkunen sai museon avajaispäivänä kovasti kannatusta ajatukselleen aapiskukon paluusta vaakunaan. Moni oli sitä mieltä, että Luopioisten surutyötä on tehty riittävän pitkään ja jo aikanaan torsoksi jäänyt kompromissi pitäisi oikaista.
Risto Vallenius kiitteli Virkkusen puheenvuoroa ja lisäsi vielä oman ehdotuksensa:
– Arkin nimi voitaisiin muuttaa Daniel Medelplanin kirjastoksi. Sillä olisi suuri merkitys PR-mielessäkin Pälkäneelle ja se juhlistaisi puuaapisen juhlavuotta.
Papisto suojeli lukutaitoa
Pälkäneen puuaapiset ovat uskomaton osoitus lukutaidon kunnioittamisesta.
– Siinä tilanteessa, kun venäläiset rellesti ja ihmisiä kuoli, tuli mieleen, että täytyy tehdä aapinen, Paavo Virkkunen ihaili.
Pälkäneen puuaapiset syntyivät Isonvihan aikana, kun Venäjä oli miehittänyt Suomen alueen. Vuonna 1713 oli käyty Ruotsi-Suomelle tappiollinen Kostiavirran taistelu. Lukutaidon opettelu oli vaikeaa, sillä maan kirjapainojen ollessa paossa Tukholmassa lukemisen opetteluun sopivia kirjoja ei ollut.
Pälkäneen papisto huolestui asiasta ja kääntyi Daniel Medelplanin puoleen. Jo iäkäs kirjanpainaja Medelplan asui tällöin Pälkäneen Taurialan kylässä. Voidakseen painaa puuaapisen hänen oli turvauduttava jo vanhentuneeseen painomenetelmään, jossa jokaisen sivun teksti piti kaivertaa omalle puulaatalleen. Kirjoja painettiin noin sata.
Painolevyjä ei löydetty
Viimeinen säilynyt puuaapinen paloi vuonna 1827 nykyisen Helsingin yliopiston kirjaston tuhoutuessa lähes täydellisesti Turun palossa. Puisia painolaattoja sen sijaan on etsitty vielä 1900-luvullakin. Paavo Virkkunen muistelee Pälkäneen yhteiskoulun rehtorin Lauri Toivaisen saaneen 1950-luvulla päähänsä, että painolaattojen täytyy olla vielä jossain tallessa. Niinpä nuoret miehet etsivät laajalti puisia laattoja, mutta ne pysyivät piilossa. Viimeiset muistinvaraiset havainnot painolaatoista ovat vuodelta 1925 Nuutinsaaresta, jossa Jaakko Ollila muisteli ne nähneensä.
Museo esittelee kylää
Daniel Medelplan asui viimeiset vuotensa Näppilän talossa, jonka vaarinmökissä museo on sijainnut vuodesta 2005. Museossa voi tutustua puuaapisen tekijään, sen syntyvaiheisiin ja aikaan, jolloin kirja painettiin.
Tänä kesänä museolla kerrotaan Taurialan kylän historiasta ja juhlistetaan samalla ”Kyläkeinun vaiheilla” kyläkirjan ilmestymistä. Kyläkirjaa on myyty nyt jo kahdensadan kappaleen verran ja sen toimittanut museonjohtaja Arja Liutta kertoo, että mahdollinen seuraava painos voisi olla korjattu ja lisätty. Toista painosta on jäljellä enää muutama kappale.
– Kolmanteen painokseen voitaisiin lisätä esimerkiksi kuva-aukeama, jossa olisi kylän miesten puutöitä sekä naisten käsitöitä, Liutta suunnittelee.
Muistokivi suurmiehelle
Daniel Medelplanin muistokivi seisoo museon pihassa muistuttamassa suurmiehestä. Leena Laine kertoi avajaisissa muistokiven historiasta.
– Luulen, että idea lähti Uhrmanin veljeksistä, joiden äiti oli syntynyt Kukkolassa. Veljeksillä oli kesäasunto kylällä.
Kyläläiset innostuivat muistokivi-ajatuksesta. Vähä-Hoppulan isäntä Tuomisen Pekka löysi metsästään sopivan kiven ja sitä lähdettiin yhteistuumin katsomaan. Leena Laineen setä Eino suunnitteli muistolaatan sekä ABC-kirjaimet ja ne valettiin hänen valimossaan Tampereella.
Kivi pystytettiin nykyiselle paikalleen 245 vuotta aapisen synnyn jälkeen vuonna 1964 juhlallisin menoin. Karkeloista on olemassa videofilmi Pälkäneen kirjastossa.
– Olen iloinen, jos päivässä käy vaikkapa pari perhettä tutustumassa näyttelyyn, Arja Liutta kertoo.
Kommentointi on suljettu.