Arvio:
Kun Eemeli Aho, 12, saa twist-narun käsiinsä, hän katselee sitä pitkään. Aika nopeasti poika keksii, mistä voisi olla kyse.
– Tämä on sellainen naru, joka kiedotaan kropan ympärille ja pistetään solmuille. Verkon väleistä pitää sitten kiemurrella pois niin, ettei osu verkkoon, Pitkäjärven yläkoulun syksyllä aloittava Eemeli arvelee.
Pikkusisko Annika, 10, huikkaa nähneensä samankaltaisen narun joskus koulun pihalla.
– Mutta en kyllä muista sen nimeä, Annika lisää.
Retrohärveli:
Twist-naru
Twistin hyppääminen on vanhaa kansanperinnettä, ja moni aikuinen muistaa varmasti kyseisen narun kouluajoiltaan. Yhä vielä twistiä hypitään kouluissa ja pihoilla: ei kaikkialla ja kaikissa kouluissa, mutta joissakin kuitenkin. Hyppyssäännöistä on lukuisia muunnelmia, ja hyppääjät kehittelevät jatkuvasti myös omia sääntöjään.
Perussäännöt kuitenkin pysyvät: jos astuu vahingossa narun päälle tai sotkeentuu askeleissaan, joutuu narun päähän seisomaan ja vuoro vaihtuu kaverille. Jos hyppysarja onnistuu virheittä, nostetaan vaikeustasoa eli narua. Ensin naru nostetaan polvien korkeudelle, sitten pyllyn alle ja tarvittaessa aina vyötärölle, kainaloihin ja kaulaan asti.
