Ei meidän nuoruudessa tuonmoista ollut. Porukassa mentiin ja pelattiin.
Kortetjärven isossa puusepänverstaassa pelattiin illalla ja viikonloppuisin purkkista ja ajeltiin pumppukärryillä rallia, joka kuitenkin päättyi nopeasti. Arkena työväki oli ihmetellyt miksi jokaisesta levykasasta ovat nurkat kolhiintuneet. Syyksi paljastunut pumppukärryralli päättyi juuri sillä hetkellä.
Siirryimme rakennuksen vintille pelaamaan rosvoa ja poliisia. Siihen aikaan oli muotia olla salapoliisi. Käsite oli mysteeri, mutta me tiesimme kuka se oli.
Koulussa tuli aika, jolloin alkoi taskulaskimien käyttö. Niiden piti olla funktiolaskimia. Numeronäppäinten yllä oli lukuisa joukko toimintapainikkeita, joiden käytön opetus jäi toteutumatta. Näppärimmät osasivat kirjoittaa laskinten numeroilla seisoo tai eiseiso.
Jälkeenpäin ajatellen ehkäpä opettajatkaan eivät osanneet, kuten taitaa käydä nykyisyydessäkin tajunnanvirran täyttävien medialaitteiden kehittyessä huikeata vauhtia. Noissa laitteissa sen sijaan seisoo. Tuutin täydeltä pukkaa paljasta persusta ja kukaan ei tiedä kuka on keskustelukanavalla oikeasti se jenna 11v:nä esiintyvä herttainen persoona.
Nuoruudessani tiedettiin kylän kyylät, tirkistelijät ja puhuttiin Kangasalalla kuulemma nähdystä itsensäpaljastajasta. Nykynuorison hakeutuessa terveysasemalle tarkempaan syynin täytyy heidän pohtia onko vastaanottaja valelääkäri. Lehdet ovat pullollaan tarinoita valeostoja tekevistä poliiseista. Poliitikkojen oppiessa valehtelemaan heidän uransa vasta hakee nousukiitoa.
Kaiken hullunkurisen ja riistävän mukatodellisuuden keskellä tekee hyvää hakeutua hetkeksi perinteiseen ja turvalliseen valeympäristöön. Onkkaalalaiset ovat etuoikeutettuja.
Suomen suurin ja eittämättä kaunein tervalepikkö Keiniänrannassa. Kirkon kohdalta mäkeä alas kohti Mallasvettä. Saavuttaessasi kesäisenä päivänä tervalepikön huumaavan viileyden ja latvusten suoman varjon tunnet eläväsi.
Mikko Forsten
