Kun ihminen poistuu tästä elämästä, häneltä voivat jälkeenjäävät saada perintöä. Usein ajatellaan, että on vain se omaisuus, joka perukirjassa luetellaan. No muutakin on, sellaista aineetonta, mutta palataan siihen myöhemmin.
Joskus syntyy ongelmia, esimerkiksi niillä, joilla ei ole rintaperillisiä. Että löytyisikö joku erityisen ansioitunut sukulainen tai ystävä. Vai testamenttaisiko hyväntekeväisyyteen? Joskus omienkin lasten kohdalla askarruttaa, onko oikein, että kaikki saavat yhtä paljon. Kun yksi oli pääosin iloksi: ahkera, kiltti ja auttavainen. Toinen tuotti huolta ja murhetta, ja vaati förskottina isojakin summia. Neuvoja voi kysyä hyvissä ajoin pankista tai muilta lakiasiantuntijoilta. Heillähän on vaitiolovelvollisuus.
Tosin me kaikki vanhukset emme ole suurten omaisuuksien haltijoita, joten eivät yöunet mene testamentin pohtimiseen. Mutta voi mietiskellä myös sitä, onko rikkautta, jonka voimme jälkeläisille antaa, vaikka pankkitili olisi pieni, osakesalkku ohut eikä omistaisi Kukkian rantamaita, komeita rakennuksia tai sankkaa metsää Laipanmaassa.
Onhan meillä ihmisillä aineetontakin omaisuutta, jota ei ole ollenkaan hassumpaa saada perinnöksi. Ajatelkaapa vaikka, että perisi todella uhkean ulkonäön. Sen avulla voi löytää laadukkaan ja äveriään puolison, niin ettei puutetta mistään. Tai sitten voi päästä Miss Suomi -palkintosijoille ja luoda vaikka kansainvälisen uran.
Urheilullinen kyvykkyys on nykymaailmassa arvokas perintö myös. Etenkin jos kotona lisäksi innostetaan ja kannustetaan. Menestystä voi tulla vaikka maailmanlaajuisesti. Myös monet hengenlahjat voivat periytyä. Kuten esimerkiksi absoluuttinen sävelkorva ja muu musikaalisuus. Jos äiti laulaa paljon lapsilleen tai isä soittelee ja tanssahtelee, niin kyllä sekin voi kantaa hedelmää. Etenkin jos on palava into. Köyhästäkin voi siis tulla tasokas taiteilija.
Hyvä järjenjuoksu saattaa periytyä sukupolvelta toiselle. Henkisten pääomien siirtoa on sekin, että lukee paljon nuorille tai opettaa ja innostaa heitä kuvataiteen pariin. Luontoretkeilyinto myös. Kalastustaitokaan ei ole hassumpi perintö. Edellä mainittuja elämän rikkauksia voi opettaa jokin muukin sukulainen. Sellaista pientä sivuperintöä siis.
Sekin, että oppii tarttumaan työhön kuin työhön on hyvä sukupolvelta toiselle siirrettävä ”omaisuudenosa”. Joku saa perinnöksi hyvän terveyden tai opin terveellisistä elintavoista, kuten raittiudesta. Valitettavasti moni perii tottumuksen juopotteluunkin. Myös vanhemmilta tai muulta suvulta saatu myönteinen elämänasenne ja huumorintaju voivat olla jälkeläisten elonmatkalle yhtä hyviä eväitä kuin keskitason rahallinen perintöpotti.
Mymmeli
