Joskus kauan sitten vierailin Tampereella Finlaysonin kirkossa ystäväporukan kanssa. Tutustuimme ihastuttavaan pikkukirkkoon keskellä Tamperetta. Kirkon esittelyn lopuksi meitä oli ystäviä erilaisista lähtökohdista keskustelemassa kirkonpenkillä uskosta, elämästä, kirkosta. Hienossa tunnelmassa eräs ryhmästämme ehdotti, että lauletaan yhdessä virsi. Mietimme, että minkä virren osaisimme ilman virsikirjaa. Joku ehdotti Totuuden henkeä. Helppo homma, sillä olimmehan oppineet sen koulussa, koska olimme kaikki kansakouluikäluokkaa. (Nykyään virret haetaan Googlesta omaan kännykkään – loistavaa!)
Totuuden henkeä veisatessani ystävieni kanssa ajattelin, että minä en olisi tätä virttä valinnut. Oli jäänyt nimittäin mieleeni kouluaamut: seistään pulpettien vieressä jonossa, opettaja polkee urkuharmonia luokan edessä ja veisataan aamulla klo 8 Totuuden henkeä. Ekaluokkalaiselle se ei avautunut ollenkaan. Kouluaikoina tuota virttä ei voinut välttää. Lukeehan virsikirjassakin sen virren kohdalla: Koulu ja opiskelu. Jotenkin jäi jälki alitajuntaan, että tätä virttä ei sitten enää koskaan. Mutta siinä hetkessä kirkossa ystävien kanssa yht’äkkiä virsi tuntui niin turvalliselta ja tutulta. Ja sitä se on ollut tuosta kirkkoretkestä lähtien. Ei ole tuntunut ankealta tai ymmärtämättömältä. Pidän siitä virrestä. Tuttu sävel ja selkeä sanoma.
Kansakoulussa piti opetella ulkoa tosi paljon lauluja, virsiä, psalmeja, runoja ja vaikka mitä, myös kertolaskua. Kansakoulun opettajani kannusti opettelemaan ulkoa uskomme tärkeät kohdat sen vuoksi, että jos joskus joku kieltää meiltä Raamatun tai virsikirjan, niin sinulla on päässäsi tärkeät asiat, joita kukaan ei voi viedä. Tämä muisto kouluajoilta tuli mieleeni, kun hamuilin Totuuden hengen sanoja. Kouluajoilta ovat päähäni jääneet pari muutakin virttä, Isä meidän -rukous, Herran siunaus, uskontunnustus ja psalmi 23.
Niitä ei todellakaan voi kukaan viedä minulta ja niiden äärellä on niin tuttua ja turvallista. Kun on ollut epätoivon tai mahtavan onnen hetkiä, minulla on päässäni rukoukset, siunaukset ja virret. Olen niistä onnellinen. Nykypäivän tekniikka vielä laajentaa rukousten ja virsien maailmaa.
Ja se Totuuden henki on todella oivallinen rukous meidän kaikkien päiviin.
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.
(Sanat Sakari Topelius 1869, Virsikirjaan 1938)
Tiina Kokkola
kirkkovaltuutettu
Kankahainen
