Vaikka Kangasalan Naisvoimistelijoiden seuran nimi viittaa lähtökohtaisesti naisiin, on seurassa toiminut jo pitkään myös miesten oma jumpparyhmä. Urosjumpaksi nimetty ryhmä aloitti vuonna 1983, kun jumpissa käyneiden naisten puolisot alkoivat toivoa omaa ryhmää.
– Miehet ottivat yhteyttä ja kyselivät, että miksei heille ole samankaltaista kivaa jumppaa. Sitten minä perustin sellaisen, kertoo urosjumppaa edelleen pitävä Marjatta Tiitola.
35-vuotta toimineessa ryhmässä alusta saakka mukana ollut Matti Ylikoski on ainoa edelleen jumppaava alkuperäisjäsen. Porukassa tekeminen on pitänyt miehen mukana vuodesta toiseen.
– Alkuaikoina meitä oli paljon täältä samalta suunnalta ja käveltiin yhdessä jumppaan. On ollut erilaisia ihmisiä aina papeista kartanon omistajiin. Nykyään jumppaan tulee lähdettyä säännöllisesti naapurin miehen kanssa, kun ollaan sovittu, että vuoroviikoin mennään aina toisen kyydillä, Ylikoski toteaa.
Marjatta Tiitolan mukaan Ylikosken jumppa sujuu edelleen mallikkaasti.
– Matti on jo yli seitsemänkymmentä ja tosi hyvin menee. Jokainen tekee omalla tavallaan eikä tarvitse tehdä liikaa. Miehet ovat tavallaan kuin lapsia. He eivät pingota turhaan ja ovat innokkaita oppimaan, hän kertoo jumppareistaan.
Luonteeltaan urosjumppa eroaa Marjatta Tiitolan mukaan monista miehisiksi ajatelluista harrastuksista.
– Siellä ei tehdä sellaisella jaksaa jaksaa -meiningillä. Tekee miehillekin hyvää kun harjoitellaan rentoutta, virtaavuutta ja liikkeenlaajuutta, Tiitola kertoo.
Matti Ylikoskelle jumppa on opettanut rytmitajua sekä ylläpitänyt liikkuvuutta.
– Liikuntaan sopiva musiikki on ratkaisevaa. Marjatta näkee vaivaa musiikin eteen, kiittelee Ylikoski ohjaajaa.
Työuran varrella jumppa auttoi pitämään kropan kunnossa ja antoi energiaa rankan työpäivän jälkeen.
– Varsinkin kun olin vielä töissä sähkömiehenä, jumppa auttoi työstä johtuvissa selkävaivoissa. Vaikka aina ei meinannut jaksaa lähetä jumppaan, se piristi joka kerta. Kun oli tunnin jumpannut, olisi voinut lähteä vaikka uudelleen töihin, naurahtaa Ylikoski.
Eläkkeellä Ylikoski käy urosjumpan lisäksi muissakin jumpissa.
– On vesijumppaa ja seniorijumppaa. Näin eläkkeellä lasten ja lastenlasten lisäksi itsensä kunnossa pitäminen on tärkeimpiä asioita. Ei sitä muuten jaksaisi touhuta pienten kanssa.
Jo alusta asti urosjumpparit ovat esiintyneet kevätjuhlissa muiden seuran ryhmien tavoin. Miehet on nähty esiintymässä myös kulttuuritorilla.
– Esiintymiset eivät ole minulle niitä mieluisimpia, mutta olen silti ollut mukana. Ennen esitystä jännittää, mutta esityksen aikana tulee keskityttyä kovasti, ettei tulisi paljoa virheitä, niin se menee nopeasti. Aina välillä tulee kyllä silti pieniä virheitä, mutta ei se ole vakavaa, kertoo Ylikoski.
”Ei kannata tehdä samaa kuin muut”
Seitsemänkymmenenviiden vuoden taivaltaan tänä vuonna juhlivan Kangasalan Naisvoimistelijat ry:n entinen puheenjohtaja Marjatta Tiitola on ollut mukana seuran toiminnassa vuodesta 1975 alkaen. Vaikka Tiitola luopui puheenjohtajan pestistä kolmenkymmenen vuoden jälkeen vuonna 2009, ohjaa hän edelleen jumppia.
Kymmenen vuotta sitten Marjatta Tiitola oli mukana perustamassa seuran Uskollisuuden kiltaa. Kiltoja on ympäri Suomen ja tarkoituksena on seuran jäsenten välisen ystävyyden sekä henkisen vireyden ylläpitäminen.
– Toki me jumppaamme, mutta myös kahvittelemme yhdessä. Killan avulla pitkäaikaiset jäsenet voivat olla mukana, vaikka eivät enää edes jumppaisi, kertoo Tiitola.
Vuosien varrella seura, toimijat sekä toimintatavat ovat kokeneet luonnollisesti muutosta. Nykyisin puheenjohtajana toimii pienestä pitäen seurassa voimistellut Hanna Lahdelma. Muutaman muualla vietetyn vuoden jälkeen Kangasalle palannut ja suuriin saappaisiin astunut Lahdelma saa edeltäjältään paljon kiitosta panoksestaan seuran eteen.
Lahdelmaa nuorempana ohjannut Tiitola kertoo mielellään sen aikaisista muistoistaan. Seuran suurvuosina 80-luvulta vuosituhannen vaihteeseen asti jäseniä oli lähes tuplasti nykyiseen verrattuna ja voimistelun suurtapahtumiin lähdettiin sankoin joukoin.
– Lahden suurkisoihin vuonna 1986 lähti naisten kenttäohjelmaan yli neljäkymmentä osallistujaa ja lasten alle kymmenvuotiaissa vastaavaan lähes sata. Nuorimmat olivat alle kouluikäisiä, eikä kukaan tehnyt väärin tai eksynyt paikkamerkiltään esityksessä, muistelee Tiitola.
– Meiltä oli mukana kaikkiaan noin kaksi ja puolisataa voimistelijaa. Saimme määrästä paljon kehuja. Nykyinen puheenjohtaja Hanna Lahdelmakin oli mukana 13-vuotiaiden tyttöjen kenttäohjelmassa, jatkaa Tiitola.
Nykyään harrastajamäärät ovat tipahtaneet. Tiitola uskoo, että jäsenmäärien vähenemiseen vaikuttaa muun muassa uudet ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet.
– Ihmiset eivät sitoudu helposti kokonaiseksi kaudeksi, kun on niin paljon muuta, Tiitola pohtii.
Kangasalan Naisvoimistelijat ei kuitenkaan Tiitolan pyri kilpailemaan esimerkiksi sinne tänne tupsahtelevien kuntosalien kanssa, vaan toiminta perustuu kaikille sopivaan jumppaan ja perinteiseen seuratoimintaan tarjoamalla ryhmiä niin aikuisille kuin lapsillekin sukupuoleen ja taitotasoon katsomatta.
– Ei kannata tehdä samaa kuin muut. Minä vedän esimerkiksi jokanaisen jumppaa, joka on juuri sitä, miltä se kuulostaa. Kuka tahansa voi tulla ja siellä oppii tekemään kivan musiikin kanssa. Ei tarvitse tehdä ihmeellisyyksiä, kertoo Tiitola.
Jumppien lisäksi seuratoimintaan kuuluu jatkossakin sekä valtakunnallisissa että kansainvälisissä voimistelutapahtumissa käyminen. Suurtapahtumista viimeisin koettiin tänä kesänä Turussa, ja ensi vuonna Itävallassa järjestettävään Gymnaestradaan on jälleen lähdössä jumppareita Kangasalta.
