Kulunut kesä on ollut edullinen hidasviritteisellekin pesijättärelle. Vaikka ei olisi heti juhannuksen tienoilla saanut kovaa työintoa päälle, niin eivät ne äkisti loppuneet, hyvät ilmat. Paksummatkin täkit ja matot ehti tällä suvella saada kuivaksi ihan taivasalla. Kun vanhenee, niin vuosi vuodelta toimeen tarttuminen vaatii enemmän aikaa. Tosin ei tällä vuosisadalla ole iso moka, jos sen ison nukkamaton pesu unohtui. Voihan nykyään monin paikoin kuurata ja kuivattaa jopa talvella sisätiloissa. Ja sitten ovat vielä nuo pesulapalvelutkin olemassa.
Aina ei ole ollut yhtä helppoa. Kun muistelemme nuoruutta, niin kaikki mahdolliset pyrittiin pesemään suviaikaan. Ettei ollut jo ihan kuusikymmenluku alullaan, kun tavallisiin koteihin alkoi ilmestyä pesukoneita. Moni muistaa vielä, mikä oli pyykkilauta. Ei ainakaan maalla joka talossa sitä vettäkään tullut noin vain hanasta, kantaa se piti kaivosta tai muusta vesilähteestä. Talvella homma ei ollut järin helppoa, mutta kesällä monilla oli luonnon ”pyykkitupa” lähellä olevassa rannassa. Isolla osalla talouksista täällä Kukkian tuntumassa on ollut kohtuullisen laadukas vesi käden ulottuvilla ja iso pata käytössä. Kesämökeillä ehkä joku vieläkin harrastaa vanhaa tapaa. Vaan miten kauas on mökkirannan vesi paennut tänä vuonna, kun Luopioisten uimarannalta katsoen Kaijakkakivetkin ovat uskomattoman paljon näkyvissä?
Kun mummo oli lapsi, kotona Pohjanmaalla ei järvenrannan pesupaikkoja juuri ollut. Meillä oli pyykkipata oman pellon läpi virtaavan puron, Kituluoman, varressa. Viisikymmenluvulta lähtien vesi väheni, kun yläjuoksun suot ja metsät ojitettiin. Tänä kesänä joku sukulainen kertoi, että Kituluomassa ei ole vettä ollenkaan, pohjaa pitkin pystyy kävelemään. Onneksi vesijohdot ovat olemassa.
Muinoin maalaistalossa saattoi talviaikaan pyykätä karjakeittiössä, jossa oli satalitrainen pata ja vähän lämpimähköä sivutilaakin kuivatusta varten. No jaa, pikkusen saattoi navetanhajua leijailla ilmassa. Taisikin olla asuinhuoneiston vintillä ne pyykkinarut talviaikaan. Tämän pesuasian tiimoilta piti miettiä sitä, miten Suomenkin ongelmaoloissa, kuten sodassa, tuo siisteys hoitui. Saiko edes joskus puhtaat sukat ja alusvaatteet? Joutuivat kai miehemme rintamalla olemaan pitkiä aikoja ilman saunaa tai muuta pesumahdollisuutta, ja vaatevaihtoa. Kenraalitasolla siisteys ehkä hoitui jotenkuten, jos oli sotilaspalvelija käytössä.
Vaikka Suomen kaltaisissa korkean elintason maissa nykyään pyykkääminen on helppo juttu, niin kaikilla maailman ihmisillä ei mene yhtä hyvin. Ei käy kateeksi esimerkiksi pakolaisleireillä olevia. Heillä voi henkilökohtaisen hygienian ja vaatehuollon suhteen olla tosi vaikeaa. Ei taida olla aina saatavilla edes vettä, saippuaa ja pesupaljua. Pesukoneista ja silitysraudoista puhumattakaan.
Mymmeli
