Kun kesäpälkäneläinen Terhi Palomäki näki ensimmäistä kertaa hammaslääkäri Carin Johansonin (1870–1953) kokoelmat, hän häkeltyi. Itsekin hammaslääkärinä työskentelevä Palomäki ymmärsi heti, että kyseessä oli ainutlaatuinen kokoelma. Yhdysvalloissa koulutuksensa saaneen hammaslääkärin tarvikkeet, muistiinpanot ja päiväkirjat kertoivat elävästi arjesta 1900-luvun alkupuolella.
– Johanson asui kesäisin Birkan tilalla Iltasmäessä Valkeakoskelle johtavan tien varressa. Hänen kokoelmansa löydettiin, kun tilaa oltiin myymässä kolmisen vuotta sitten, Palomäki selventää.
Carin Johansonin Birkasta koottu jäämistö lahjoitettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan kokoelmiin kolmen hammaslääkärijärjestön toimesta.
Palomäki on tutkinut tarkasti Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisenä oikojana tunnetun Johansonin muistiinpanot. Hän viehättyy niistä aina vain uudelleen.
– Aina jaksan ihmetellä hänen kaksijakoista elämäänsä. Yhtäältä hän oli arvostettu, koulutuksensa Yhdysvalloista asti hakenut hammaslääkäri. Toisaalta hän oli innostunut maanviljelijä, jonka tilalla oli lypsäviä lehmiä, kukko, kanoja ja omenapuita.
Kauniaisissa asuva Palomäki tuntee tiettyä hengenheimolaisuutta Johansonia kohtaan. Paitsi että molemmat ovat hammaslääkäreitä myös kesäpälkäneläisyys yhdistää heitä: Siinä tuntuu olevan jotain tuttua, kun Johanson päiväkirjassaan kertoo olevansa surullinen, kun kesän lopussa on aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata taas kohti Helsinkiä ja arjen oravanpyörää.
Jotain tuttua ja tunnistettavaa on myös Johansonin hämäläisissä luontokuvauksissa. Kasvintuntija ja puutarhanhoitaja kirjasi uutterasti ylös Harhalasta löytämiään kasveja: harvinaisia sarjatalvikkeja, jokileinikkejä ja valkolehdokkeja.
– Mainintoja löytyy myös omista suosikkikasveistani, varjoliljoista, Palomäki täydentää.
Päiväkirjoista Palomäki löysi lisäksi rikasta kuvausta tuon ajan hämäläisruoista.
– Nämäkin tuntuivat hyvin tutuilta: hiivaleipää, kalaa, kaalikääryleitä ja kaalisoppaa.
Maaseudun rauhassa
Vanhojen muistiinpanojen kahlaaminen on ollut Palomäelle melkoinen seikkailu. Parasta on, kun vastaan tulee tuttuja nimiä: omia tai tuttujen sukulaisia ja ystäviä.
– Eräässä muistiinpanossa Johanson kuvaa, kuinka Titti-lehmä joudutaan lopettamaan. Teurastus annetaan erään Jalmari Rannan – vaarini veljen – tehtäväksi, Palomäki antaa esimerkin niistä tilanteista, kun historia tuntuu hyppäävän suoraan iholle.
Siinä missä nykyiset mökkiläiset hurauttavat kesämökeilleen autoillaan, Carin Johanson ajeli kesäpaikkaansa Harhalaan bussilla. Usein oli vaihdettava toiseen bussiin Hämeenlinnassa, ja Valkeakoskentien varressa oli vastassa tilaa emännän poissa ollessa ylläpitänyt pehtoori. Loppumatka mökille kuljettiin talvisin reellä ja muuna aikana kärryllä.
Palomäki arvelee tietävänsä, miksi Johanson ei väitellyt itseään tohtoriksi tai opettanut tulevia hammaslääkäreitä, vaikka hänellä olisi varmasti ollut edellä mainittuihin kykyjä – julkaisihan hän paljon hammaslääketieteellistä tekstiä.
– Suorasanaisenakin naisena tunnettu Johanson ei halunnut antaa tieteelle pikkusormeaan, sillä hän varmasti tiesi, että se tulisi viemään koko käden. Ehkä hän halusi pitää kiinni kesämaanviljelystä ja rauhoittumisesta Iltasmäen ympäristössä, Palomäki uskoo.
Rauhoittumisen paikka Pälkäne on Palomäelle itselleenkin. Aitoon sukumökillä hän lomaili puolivuotiaasta alkaen kaikki lapsuuden kesänsä. Kun Aitoon mökki alkoi 2000-luvun alkupuolella käydä pieneksi, Palomäki alkoi etsiä omalle perheelleen soveltuvaa kesäasuntoa.
– Sitä vähän katseltiin meren rannalta ja muualtakin Etelä-Suomesta, mutta itselläni mielessä oli koko ajan mökki Pälkäneen, tai ainakin Hämeen suunnalla.
Sopiva mökki löytyi lopulta Seitsyestä Roineen rannalta. Palomäet viipyvät mökillään koko kesän ja talvellakin aina silloin tällöin. Terhi Palomäki on iloinen siitä, että myös perheen kaksi tytärtä perheineen viihtyy mökillä.
– On ihanaa seurailla, kuinka kolme lastenlasta juoksentelee mökin pihassa ja nauttii uimisesta sekä muista mökkihommista, hän toteaa.
Seitsyen mökillä aika kuluu luonnon tahtiin. Helteellä tehdään vain se, mikä jaksetaan, ja sadepäivinä nautitaan olosta sisätiloissa. Kun mustikat ja puolukat ovat kypsyneet, on aika kerätä syksyn marjasato: varsinkin vadelmien kypsyminen määrittää koko kesän aikataulua. Ravustusaika on niin ikään yksi virstanpylväs.
– Mökkiläisen kello on luonto. Tätä rakastan mökillä ehkä eniten.
Terhi Palomäki on kirjoittanut kirjan Kasvojen harmonia ja kauneus Carin Johansonin elämäntyönä (2018). Palomäki esittelee kirjaansa Pälkäneen pääkirjasto Arkissa Vapaalla Pälkäneellä -messuilla. Palomäki on Johansonin vaiheita tutkiessaan paneutunut tämän ruotsinkielisiin päiväkirjoihin, haastatellut paikkakuntalaisia ja kahlannut läpi ison nipun arkistomateriaalia.
