Kesä on jatkunut pitkään. Toukokuun hellejaksot kasvattivat kukat ennätysaikaiseen kukintaan. En muista koskaan nähneeni, että päivänkakkara ja metsäkurjenpolvi kukkivat jo toukokuun puolella. Silloin aprikoitiin kesän etenemistä ja sitä, jaksavatko kukat kukkia vielä syyskesälläkin. Nyt on se ajankohta, ja lienee aika yrittää vastata tuohon kysymykseen.
Olen monena syksynä aina kuun alussa seurannut kukkivien kasvien viimeisiä kukkia tietyn noin kilometrin pituisen lenkin varrella. Reitti kulkee pellonlaitaa, tien piennarta, pihaa ja metsän reunaa pitkin niitylle ja sieltä rannan kautta takaisin, eli siinä on monta erilaista kasvuympäristöä. Kun selailin muistiinpanojani menneiltä vuosilta, muodostui jonkinlainen käsitys syksyn kukkien keskimääräisestä lajimäärästä. Näin syyskuun alussa kukkivia kasveja on näkynyt keskimäärin 65 kappletta, lokakuun alussa määrä on vähentynyt viiteenkymmeneen ja marraskuussa kukkivia on ollut enää parikymmentä. Muistan joskus joulukuulla itsenäisyyspäivän aikaan keränneeni samoilta alueilta kuusi kukkivaa kasvia prässiin.
Viime viikolla samalta reitiltä löytyi 83 erilaista kukkaa. Se on ennätys. Tämä osoittaa ainakin sen, ettei aikainen kukkiminen ole vähentänyt kukkien lukumäärää loppukesästä. Kuivuus kesän aikana aikaisti kukintaa, mutta viimein tulleet sateet herättivät jo uinuvat kasvit uuteen kukoistukseen. Viime viikolla
puutarhan juhannusruusu teki pari kukkaa, ja alppiruusukin innostui avaamaan ensi kevääksi kasvatetun silmunsa. Nämä ovat tietenkin poikkeuksia, mutta kertovat kasvien sopeutumisesta ja korjailunhalusta. Jos jossain menee pieleen, niin korjataan toisessa kohtaa.
Kesä on ollut säiden suhteen kovin poikkeuksellinen. Ilmastonmuutoksesta tulee ihmisten kanssa keskustelua lähes joka tapaamisella ja kysymyksiä myös. Tämä kesä osoittaa, että jotain on tapahtunut, kun maapallon kuumimmat vuodet ovat kaikki tällä vuosituhannella mitattuja. Aprikointia asiasta silti riittää: vaikuttaako se metsien kasvuun, onko uusia lajeja tulossa, kuinka maanviljelyn käy, entä väestönkasvun? Näihin kysymyksiin vastaukset antavat odottaa vielä pitkään, mutta seuraamalla luonnonilmiöitä voi päästä jonkinlaiseen käsitykseen asiasta. Myrskyt ovat voimistuneet, kuivuus koettelee laajalti, lämpötilat heittelevät ja sateet ovat rankempia eli luonnonilmiöt ovat voimakkaampia ja aiheuttavat enemmän seurauksia. Näin on myös ilmastonmuutoksen ennustemalleista luettavissa.
Tämä vastauskirjoitus on tällä erää viimeinen. Luonto käy vähitellen talvilepoon, niin myös kasvipalstan pitäjä. Ei kuitenkaan lopeteta luonnon tarkkailua. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista muistiin merkittävää. Niitä kysymyksiä voi edelleen lähettää minulle suoraan kasvisivuston (www.luopioistenkasvisto.fi) kautta tai sitten tämän lehden toimituksen kautta. Vastailen niihin sitten taas ensi kesänä.
Kiitos kaikille kysymysten lähettäjille ja jos vastausta et ole nähnyt lehden palstoilla, olen saattanut yhdistää sen johonkin toiseen vastaukseen tai sitten se odottaa koneellani ensi kesää. Oikein hienoa syysaikaa kaikille palstan lukijoille!
Tuomo Kuitunen
