Runsas viisi kuukautta sitten kirjoittelin Kukkian pinnan korkeudesta muun muassa ”Korkea kevätlukema antaa odottaa tulevalle kesälle viime kesää parempaa tilannetta. SYKE:n ennusteen mukaan vielä elokuun lopussa pinnankorkeus voisi olla jopa noin 86,70 metriä, eli yli keskivedenkorkeuden, tai toisaalta vain noin 86,20 metriä, eli sama kuin kurjana kesänä 2017 (elokuun lopussa 86,21 metriä) – tai jotakin siltä väliltä. Onkin mielenkiintoista seurata, miten vesi nyt pysyy järvessä, kun lähdetään kesään näinkin korkealta tasolta.”
Valitettavasti toiveikkuuteni osoittautui täysin katteettomaksi, sillä kevään korkeasta lähtötasosta huolimatta elokuun lopussa oltiin taas sentilleen samassa korkeudessa, 86,21 kuin vuotta aiemmin. Nyt ollaan tasolla 86,13, eli kahdeksan sentin päässä kaikkien aikojen minimistä, 86,05. Tänä vuonna pinta on keväästä laskenut huimat 76 senttimetriä.
Tasan vuosi sitten oltiin tasolla 86,47, mistä pinta vielä nousi kevääseen mennessä runsaat puoli metriä (86,89) ja silti oltiin jo kesällä aivan pohjilla. Nyt ollaan 34 senttimetriä viime vuotta alempana, eli lähtökohta ensi kesään on selvästi heikompi kuin vuosi sitten. En halua edes ajatella, minkälainen katastrofi meitä silloin mahdollisesti odottaa.
Kukkiaa, kuten monia muitakin Pirkanmaan järviä vaivaavan, kohta jo kroonisen vesipulan syyksi tarjotaan vähäsateisuutta, haihduntaa ym., mitkä kyllä ymmärrän, kuten myös sen, että vuodet eivät ole veljeksiä. Sitä minä sen sijaan en ymmärrä, miksi Valkeakosken juoksutuksia ei voida tarvittaessa (kuten nyt) kuristaa minimiinsä, jotta Mallasveden sekä Längelmäveden ja Hauhonreitinkin järvien ranta-asukkaille riittäisi tilkkanen vettä kölin alle.
Vanajaveden pinnasta huolehdittakoon järven ulosvirtausta kuristamalla, ei täyttämällä järveä ”meidän” vedellämme (S-HL 17.10. ”Juoksutusta ei voi pienentää liikaa, jotteivät alapuolisten vesien pinnat laskisi”!).
Kukkiahan oli vielä keväällä laitoja myöten täynnä, eli jonnnekin (kauas?) ovat vetemme karanneet. Emme tarvitse mitään keskiveden nostoa, jonka taakse vesiviranomaiset piiloutuvat, vaan ainoastaan sitä, että vedenkorkeus liikkuisi jossakin keskiveden tienoilla järven virkistyskäytön kannalta tärkeimpään aikaan, parina kesäkuukautena. Tämä tuskin on liikaa pyydetty, vai onko?
Kukkian erityisrasituksena on lisäksi ylisyvä Kukkianvirta, jossa vieläkin vesi virtaa vuolaasti, vaikka järvi on pohjillaan.
Nykyinen toiminta vaikuttaa järjenvastaiselta, vaikka ei varmaan lainvastaista olekaan. Näyttää nimittäin Olaus Petrin ohje ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan” lentäneen historian roskatynnyriin jo ties miten kauan sitten. Sääli.
Hannu Uusikartano
Valkeakoski, (satunnaisesti Puutikkala)
