24 vuotta sitten valmistunut Sahalahden ja Kuhmalahden yläaste toi rehtoriksi valitun Seppo Rinteen Sahalahdelle. Viime keväänä Rinne muutti Luopioisiin Pöllökartanoon – uudenlaista yhteisöllistä asumista kokeilevaan taloon.
Pälkäne ja Luopioinen ovat tulleet Aitoon koulutuskeskuksen ammatilliselle erityisopettajalle tutuksi jo aiemmin, sillä hän on toiminut Pälkäneen sivistystoimenjohtajana sekä yhteiskoulun ja lukion rehtorin sijaisena.
Luopioisissa Rinne on ollut mukana Mikkolan Navetta ry:n toiminnassa. Marraskuun seurakuntavaaleissa hän on ehdolla kappeliseurakunnan listalla.
– Oma tuntemukseni Pälkäneen seurakunnan asioista on ohuella pohjalla, mutta ajattelin, että voin kantaa korteni kekoon kokeneemman ehdokasjoukon jatkona.
– Olen kokenut seurakunnan aina merkitykselliseksi yhteisöksi. Löysin kirkkotien kodin perintönä, mutta en voi kehuskella olevani erityisen aktiivinen osallistuja. Minulle on tärkeää, että kirkko on keskellä kylää. Se on aina läsnä, kun on tilaisuus tai tarve lähteä mukaan. Ja kirkko uskoo puolestani, jos en itse aina jaksa tai ehdi uskoa.
Sahalahdella kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa sekä johtokunnissa toiminut Seppo Rinne jäi kappelineuvoston viimeiseksi puheenjohtajaksi, sillä kappeliseurakunta muuttui reilu vuosi sitten seurakunta-alueeksi. Muutoksella ei ollut vaikutusta seurakuntalaisten arkeen.
Kuntaliitoksesta seurannut seurakuntaliitos sen sijaan oli aikanaan iso muutos etenkin työntekijöille.
– Pienet seurakunnat ovat yksinäisiä työpaikkoja. Suuremmassa seurakunnassa työntekijät saivat isomman työyhteisön.
Seppo Rinteen mielestä luottamuselinten tärkeä tehtävä on tukea työntekijöitä, jotka kantavat suuren vastuun toiminnasta. Jatkossa seurakuntien on kuitenkin hyödynnettävä entistä enemmän maallikkovoimia.
– Vapaaehtoiset ovat tärkeä resurssi. Kirkossa on syntynyt sen ympärille hyvä hankkeita. Isoissa seurakunnissa on palkattu erityisiä työntekijöitä, joiden tehtävänä on koordinoida vapaaehtoistoimintaa.
Kyläkirkon kynnys on matala
Tuoreena luopioislaisena Seppo Rinne ei halua lähteä linjaamaan, mitä seurakunnan pitäisi tehdä ja miten toimia. Hän nostaa kuitenkin esiin yhden luopioislaisen vahvuuden: kappeliseurakunta jalkautuu aktiivisesti kyliin.
Kyläkirkot keräävät kesäaikaan jumalanpalveluksia enemmän väkeä. Myös moni mökkiläinen lähtee mielellään mukaan, vaikkei välttämättä juuri osallistu kotiseurakuntansa toimintaan kaupungissa.
– Kyläkirkkojen kynnys on matala. Kirkko on tärkeä rakennus, mutta ihmisiä voi tavoittaa muuallakin.
Seppo Rinnettä kiehtoo ajatus kylien kirkosta.
– Kylien kirkko on yhteisö, joka kokoaa erilaisia, enemmän ja vähemmän aktiivisia seurakuntalaisia siellä missä ihmiset ovat.
Nuorisotyössä Rinne korostaa rippikoulujen ja -leirien merkitystä. Ne tavoittavat edelleen ison osan ikäluokasta.
– Ainoa tapa pitää kiinni nuorista on satsata rippikoulun jälkeen voimakkaasti nuorisotyöhön, jotta mahdollisimman moni jäisi mukaan. Monesti seurakuntayhteys kuitenkin katkeaa, kun nuoret muuttavat opintojen ja työn perässä muualle, Rinne sanoo.
– Kaikilla seurakunnilla on edessään isoja haasteita. Päättäjien on uskallettava tehdä kipeitäkin ratkaisuja, eikä ongelmia voi lakaista maton alle ja ratkaisuja lykätä tulevaisuuteen. Pälkäneen seurakunnassa on tehty hyvää työtä ja sitä pitää vaalia.
Yhteisvakansseja ja -tiloja
Koko kirkko joutuu miettimään toimintaansa uusiksi, sillä talous kiristyy jäsenmäärän huvetessa. Edes kasvavien paikkakuntien seurakunnat eivät kasva, koska nuorista muuttajista niin harva kuuluu kirkkoon.
Jäsenmäärän lasku tulee kiihtymään, sillä kirkkoon kuuluvien iäkkäiden joukko pienenee vääjäämättä luonnollisen poistuman kautta. Pälkäneellä on eletty tätä todellisuutta jo kymmenkunta vuotta.
– Yhtälö on vaikea. Säästöjä olisi pakko löytää.
Seppo Rinne pohtisi ennakkoluulottomasti sekä henkilöstön että tilojen yhteiskäyttöä.
– Kunnan ja seurakunnan yhteistilakaavailut ovat hyviä ja kannatettavia.
Luopioisissa kannetaan huolta ennen kaikkea seurakuntakeskuksen tulevaisuudesta.
– Pitäisi kääntää kivet ja kannot, jotta talon käyttöaste saataisiin mahdollisimman korkeaksi. Myös energiaa säästäviin investointeihin pitäisi löytää varat, sillä käyttömenoista suuri osa on ymmärtääkseni lämmityskuluja.
Seppo Rinne tietää, että tiloihin voi liittyä vahvoja tunnearvoja.
– Mutta seurakunnissa on huomattu, että kynnys voi olla matalampi, kun seurakunta vie toimintansa sinne, missä ihmiset muutenkin ovat. Joissakin seurakunnissa on jo päädytty vuokratiloihin omien tilojen rakentamisen sijaan.
Erilaisia messuja erilaisille kävijöille
Luopioisten kappeliseurakunta jää marraskuun alusta alkaen ilman omaa kanttoria, kun Johanna Lemmetyinen siirtyy Keuruulle. Kirkkokuorolle on löytynyt vetäjä, joka aloittaa vuodenvaihteessa. Muut kanttorin tehtävät aiotaan hoitaa sijaisten ja vapaaehtoissäestäjien turvin.
– Musiikki on tärkeä osa seurakunnan elämää ja musiikkitilaisuudet vetävät väkeä. Jos kappeliseurakunnalla ei ole omaa kanttoria, kukaan ei ota kokonaisvastuuta musiikkielämästä, Seppo Rinne sanoo.
– Jos ei ole varaa kokoaikaiseen työntekijään, pystyttäisiinkö palkkaamaan yhteinen kanttori naapuriseurakunnan kanssa? Seurakunnilla on vielä aika vähän yhteisiä työntekijöitä.
Kangasalla päädyttiin porrastamaan jumalanpalveluksia, jolloin pyhät hoituivat tarvittaessa yhden kanttorin voimin. Pälkäneellä tällaista mallia on vierastettu, koska väki on tottunut käymään kirkossa sunnuntaina kello kymmenen.
– Sahalahdella huomattiin, että messussa käy osin eri ihmisiä, kun osa jumalanpalveluksista on iltapäivän eväsmessuja seurakuntatalolla.
