Kaikelle puulle löytyy kysyntää

– Kaikelle puulle on tällä hetkellä kysyntää, UPM:n metsäasiakaspäällikkö Jouni Kohonen sanoo.

Pälkäneen suunnalla kasvaa reheviä kuusikoita. Kuusta käytetään paperin raaka-aineena.

Täkäläinen massapuu tekee aiempaa pidemmän lenkin tehtaalle, koska Tervasaaren sellutehdas suljettiin vajaat viisi vuotta sitten. Nykyisin Valkeakosken paperitehtaan tarvitsema raaka-aine rahdataan rautateitse Lappeenrannasta, Kuusankoskelta tai Pietarsaaresta.

Osa Pälkäneen seudun puusta rahdataan edelleen Valkeakoskelle, sillä Tervasaari on entistä suurempi energiapuun käyttäjä.

Hakkuutähteestä ja kannoista murskataan tehtaan tarvitsema polttoaine. Paperitehdas käyttää paljon energiaa paperin kuivaukseen. Lämpöä riittää myös myytäväksi Valkeakosken kaupungin kaukolämpöverkkoon.

Kannoissa on yllättävän paljon energiaa. Niiden nostamiseen kannustaa myös se, että samalla torjutaan maannousemasientä, joka lahottaa kuuset.

Pälkäneen seudun metsissä kasvaisi luontaisesti enemmän koivua kuin sitä nykyisin korjataan. Koivu ei ollut takavuosikymmeninä huudossa, mutta nykyisin sitä jälleen istutetaan.

– Paperin kulutus on väistämättä Euroopassa laskusuunnassa, mutta sellua viedään entistä enemmän maailmalle muun muassa pakkausteollisuuden tarpeisiin. Pakkausteollisuus käyttää myös koivukuitua; siitä tehdään pakkauksen pinta, Kohonen kertoo.

 

Hakkuita lykätään turhaan talvelle

Kuluva talvi on ollut puun korjuun kannalta edellisvuosia parempi. Talvi tuli kerralla joulukuussa, ja kulku-urat jäätyvät kantavaksi, kun ne on kertaalleen ajettu. Routaa tosin on monin paikoin ohuelti, sillä maahan satanut lumikerros on tehokas eriste.

– Onneksi välissä on saatu vesisadetta, joka pudottelee lumet puusta. Muut ihastelevat, miten talvinen metsä on kaunis, kun puissa on lunta. Minä taas puhun, että metsä on likainen, sillä päälle variseva lumi hankaloittaa korjuuta, UPM:n Pälkäneen metsäasiakasvastaava Jarmo Kallio sanoo.

Vuosi sitten talvi tuli myöhään ja hyvät korjuukelit jäivät vähiin. Korjuisiin ei tosin olisi ollut koneitakaan, sillä ne kaikki olivat kiinni tapaninpäivän myrskytuhojen korjuussa.

– Tälle talvelle ei välttämättä saada enää sovitettua uusia leimikoita. Mutta monesti hakkuita lykätään aivan turhaan talvelle. Koneet ovat kehittyneet ja niiden pintapaineet pienentyneet. Koneella pääsee kuorman kanssa sellaisesta paikasta missä ei tahdo jalan selvitä, Jouni Kohonen sanoo.

Kuivalla kesäkelillä metsään jää jopa vähemmän jälkiä kuin talvihakkuissa.

– Ei sellaisia kohteita kannata siirtää talvelle, joihin pääsee kesällä. Jopa saarihakkuita tehdään nykyisin kesällä: puu kuskataan mantereelle lautalla, Kohonen kertoo.

Paperitehtaiden tarvitsemaa kuusta kaadetaan talvella enemmän kuin kesällä. Talvella hakattua puuta pinotaan lumivarastoihin odottamaan kesää, jotta kesäleimikoiden tukkia ei turhaan tarvitse ajaa sellukattilaan.

– Kuusta kerätään kasalle suuri määrä, jopa viisikymmentä tuhatta kuutiota. Sitten päälle sadetetaan tekolumikerros ja levitetään suojaava purukuori. Niiden alla kuusi ei tummu, vaan pysyy tuoreena syksyyn saakka, Jouni Kohonen kertoo.

 

Hoidettu metsä kestää ja tuottaa

Metsäyhtiö ei nykyisin pelkästään osta ja hakkaa puuta, vaan tarjoaa metsänomistajille kaikki palvelut avaimet käteen -periaatteella.

– Hoidamme entistä enemmän myös metsänhoitotyötä, Jarmo Kallio kertoo.

Hoidettu metsä tuottaa ja kestää paremmin myös myrskyjä ja tuholaisia.

– Yhtiöllä on melkein miljoona hehtaaria omia metsiä, joissa on kokeiltu ja opittu parhaita hoitomenetelmiä. Myös siitä koituu etua, että hallitsemme koko ketjun metsästä tehtaalle saakka.

Tasainen, metsälähtöinen hoito pitää metsätalouden rattaat pyörimässä tasaisesti. Jouni Kohonen sanoo, että pitkässä juoksussa se on kaikkien etu.

– Jos puun myyjä jää kyttäämään huippuja, käy helposti kuin pörssipelurille: huippu ehtiikin mennä ohi.

Kotimaisen puun käyttöä lisää myös se, että UPM:n omien metsien lisäksi myös yksityismetsiä on saatu FSC-sertifioitua. Nykyisin entistä useampi paperin ja sahatavaran ostaja edellyttää sertifikaattia, joka varmistaa että metsää on hoidettu kestävällä tavalla.